Skip to main content

70-vuotias Sisu on tuhansia aloitussyöttöjä ja aurauskeppejä

Martti Peijosella on tallessa menneiltä vuosilta niin arkea kuin juhlaakin.

Martti Peijonen ei epäröi sanoessaan, että Perniön Sisun lisäksi hänellä ei juuri muita harrastuksia ole ollut. Elämäntyöstäkin voisi puhua. Sisun toimintaan Peijonen meni mukaan vuonna 1965 ja toimi vuodet 1993-2017 seuran puheenjohtajanakin.

Viime viikolla koko joukko eri-ikäisiä sisulaisia mietti 70 vuotta täyttävää seuraansa ja Peijosella oli tuomisinaan mielenkiintoiset kantamukset: kansiokaupalla lehtileikkeitä viiden vuosikymmenen ajalta.
–Jos vaan on lehdessä lukenut Sisu, niin olen talteen ottanut, Peijonen myöntää.

Vuonna 2002 Perniönseudun Lehdessä oli juttu 50-vuotiaasta Sisusta ja otsikko totesi, että Sisu alkaa tottua asemaansa kasvattajaseurana. Rooli on hyväksi havaittu, toteaa nykyinen puheenjohtaja Mikko Venhomaa nyt.
–Vaikka joku etenisi lentopalloliigaan, siellä näkyy Sisun nimi kasvattajaseuran sarakkeessa.Hienoltahan sellainen tuntuu, Venhomaa sanoo.

Lentopallo on harrastajamäärillä mitaten seuran ykköslaji; joukkueita on B-junioreista F-ikäisiin ja erikoinen piirre on, että kaikki joukkueet ovat tyttöjen tai jo oikeastaan nuorten naisten.  Sulkapallo tuli mukaan kuvioihin vuonna 2002.

Viikonloppuna seura juhlii, mutta sen takana on rutkasti arkista työtä. Urheilu näkyy usein tuloksina, turnauksina, pisteputkina ja mestaruuksina, mutta urheiluseuran pyörittäminen on myös paljon muuta.Saman pöydän ääreen päässeet seuraveteraanit innostuivat muistelemaan muun muassa sitä, miten osa varainkeruuta oli vuosikaudet aurausmerkkien asentaminen tienpenkoille. Aluetta oli Perniöstä jopa Mustiolle asti, samoin Strömman kanavalle ja Teijolle.
Juhani Vuorisalo kehotti miettimään, montako keppiä on pientareisiin painettu. Vuosien aikana on niin maalattu ulkokalusteita kuin tehty muitakin projekteja, mutta ennen muuta pyöritetty Hallin lavaa, joka on Sisun keskeinen varainkeruun työkalu.
Ja siihen liittyy huoli:
–Vapaaehtoisia on jäänyt pois ja ryhmät pienenevät, murehtii Pirjo Niittonen.
–Tanssijoita kyllä olisi.

 

Koko juttu 1.12. painetussa ja digilehdessä!

Jaa artikkeli: