Posti on peruspalvelu
Aiemmin Suomen Postina tunnettu Itella on ilmoittanut kevään ja kesän aikana henkilöstön vähennystarpeistaan.
Yt –neuvottelut saatiin Kajaanin ja Rovaniemen toimipisteitä lukuun ottamatta päätökseen maanantaina ja niiden seurauksena konsernin palveluksesta saa lähteä lähes 250 työntekijää. Yli 20 000 työntekijän Itellassa määrä ei ole valtava, mutta pieni rikka irtisanomisrokkaan silti.
Mielenkiintoista on se, millä sanalla yhtiö asiasta tiedotti. Itellan tiedotteen mukaan irtisanomiset ja eläkeratkaisut ovat toiminnan tehostamista, jolla varaudutaan postialalla käynnissä olevaan rakennemuutokseen.
Postialasta puhuminen voi kuulostaa äkkiseltään vieraalta, ikään kuin samoista tehtävistä olisi kilpailua; moni mieltää entisellä valtion laitoksella olevan monopolin postin kuljettamiseen. Kirjeiden osalta lähes näin onkin, mutta muun kuljetettavan osalta toimijoita on muitakin.
Irtisanomiset ovat niitä uutisia, joita ei yhtään enempää toivoisi lukevansa. Se, että posti irtisanoo, voi tuntua oudolta; toisaalta nykyinen avoin osakeyhtiö Itella eri liiketoiminta- alueineen on tänä päivänä varsin kaukana entisestä valtionlaitoksesta ja mielikuvasta kirjeitä kantavasta koppahattuisesta posteljoonista.
Toisaalta kyseessä on edelleen valtion yritys. Itellaa sitoo muun muassa palveluvelvoite, joka sisältää kaikissa Suomen kunnissa arkisin toimivat kirje- ja pakettipalvelut. Varmasti sekin on velvoite myös siinä mielessä, että järjestelmän ylläpito ei parasta mahdollista tehokkuutta haettaessa tunnu järkevältä. Postitoiminnnan pitäisi kuitenkin olla samanlaista valtion peruspalvelua kuin esimerkiksi maantieverkko; tehokkuuteen voi pyrkiä mutta samalla palvelun pitäisi ulottua liki joka savuun.
Näytön paikka
Kesä vesistöihin liittyvine ennusteineen on hyvin käynnissä; uimavesiä tutkitaan, kalapaikkoja vertaillaan – ja sinileväennusteita tehdään.
Tämän hetken tietojen mukaan levää Itämerellä on aiempia vuosia vähemmän. Lopullisesti tilanteen määrää sää; helteellä levien kasvu kiihtyy, kylmä ja tuulinen sää taas pitää kukinnan kurissa.
Ei ole yllättävää, että Itämerestä on kysymys monessa EU-parlamenttivaaleihin laaditussa vaalikoneessa. Sekään ei yllätä, että vastaajista moni pitää Itämeren suojelua yhtenä unionin haasteista.
Levän vähentäminen lähtee teoriassa varsin yksinkertaisesta asiasta; vesistöjen kuormitusta on vähennettävä. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi maatalouden kuormituksesta leikataan reippaasti.
Eri asia on, onko EU se mitä kautta apu tulee. Jäsenvaltioista ne, joilla ei ole Itämeren kanssa tekoa, tuskin ovat valmiita pistämään paljoa paukkuja asian korjaamiseksi. Sitä vastoin Itämeren ympärysvaltioiden keskinäistä yhteistyötä kyllä tarvitaan – ja käytännön toimenpiteissä jopa sanelupolitiikkaa.
