Ursula Kurtze aikoo vetää ainakin lukupiiriä edelleen, vaikka virallisesti eläkkeelle siirtyykin.
Vappuaaton parhaan kysymyksen Perniön kirjastossa esitti eräs asiakas. Hän kysyi Ursula Kurtzelta, onko kivaa jäädä eläkkeelle.
Vastaus tuli empimättä: on kivaa, mutta kivaa on ollut myös tulla töihin.
–Työporukka on ollut niin älyttömän hyvä ja asiakkaat tietysti, sanoo Kurtze.
Ursula Kurtze saa täyteen muutamaa viikkoa vaille 35 vuotta töitä Perniön kirjastossa; ensimmäinen työpäivä oli kesällä 1990.
Tässä kohtaa tosin pitää tarkentaa: vuosista ensimmäiset kymmenen menivät kirjastoauton ratissa.
–Siihen haettiin kuskia ja kuorma-autokortin olin hankkinut, kun olin ajanut isoja hevosautoja aiemmin.
Työ kirjastoautossa kertoo osaltaan siitä, millaisessa Perniössä tämä tapahtui.
–Oli Laiterlan lenkki, sitten oli Mussaaren lenkki ja Nurkkilassakin kai käytiin, luettelee Kurtze.
Joku jo arvaa. Pysäkeillä oli vissi yhteys siihen, missä oli koulu.
Muutamaa vuotta töiden alkamisen jälkeen lama riipaisi myös kuntia ja Perniö päätti selvitä vanhalla kirjastoautolla mahdollisimman pitkään.
–Se oli kyllä kauhea jo heti aluksi, myöntää Kurtze.
Tietä ja vuosia nähneen auton kuskinpenkki oli säädetty 75-kiloiselle kuskille eikä se kevyemmän Ursula Kurtzen alla painunut riittävästi alas eikä oikein joustanutkaan. Polkimille ylettyi juuri, kytkimen painaminen vaati tukea selkänojasta. Lattiaan kiinnitetty kirja toimi sittemmin vasemman jalan lepuutustelineenä.
–Joskus pakkasella ovi ei ollut mennä kiinni ja sitten ajettiin ulkovaatteet päällä. Jos toinen akku ei kestänyt, lainattiin kynttilänvalossa, muistelee Ursula Kurtze.
Olosuhteiden voi sanoa parantuneen kerralla useamman pykälän, kun kirjastoauto täysin palvelleena lähetettiin paalattavaksi ja Ursula Kurtze siirtyi kokoaikaisesti kirjastoon.
Tämä tapahtui samaan saumaan kuin kirjaston muutto vanhalta lukiolta nykyiseen osoitteeseen. Vanha paikka oli kuusikymmenlukua hyvässä ja siinä vaiheessa jo pahassakin.
–Aina sai hakea suojaa hyllyjen päälle, kun alkoi sataa.
Nykyiset tilat ovat edelleen toimivat eikä sijainti voisi olla keskeisempi. Vain omatoimikäyttö antaa Perniössä odottaa itseään. Ursula Kurtzen mietteet omatoimikirjastosta ovat kahdenlaiset.
–Se on tietysti hirveän kätevä, mutta kun tässä ihan keskellä ollaan, niin tuleeko häiriökäytöstä, Kurtze miettii.
Koko juttu 8.5. painetussa ja digilehdessä.
