Monen roolin Jarmo Kujala jättää Sagalundin haikein mielin.
Omenapuun alla varjoisalla penkillä istuu ruskeaan liiviin pukeutunut mies. Hänellä on kädessään kaksi satukirjaa ja lukulasit koteloineen. Kirjat ovat kumpikin suomenkielisiä, mikä on harmi, sillä miehen edessä nurmikolle levitetyillä vilteillä istuu ruotsinkielisiä lapsia.
Jarmo Kujala on ollut kolmenkymmenen vuoden ajan useita kertoja Sagalundin omenapuun varjossa lukemassa lapsille, joten tilanne ei häntä hetkauta.
Kujalan työtehtäviin kuuluvat satusetäilyn lisäksi erilaiset oppaan työt ja asiakirjoihin liittyvät arkistonhoitajan tehtävät. Niiden rinnalla hän esittää alueen vanhalla koululla opettajaa, jolloin hän opettaa esimerkiksi kaunokirjoituksen kirjoittamista mustekynällä.
Rooli on Kujalalle mieleen, sillä hän haaveili lapsena kansakoulun opettajan työstä.
Ikimuistoisia kohtaamisia on kertynyt uran aikana paljon. Eräänä päivänä 2000-luvulla hänen roolinsa oli valtakunnankansleri ja varakuningas Axel Oxenstierna, joten hänellä oli myös tämän maneerit ja puhetapa käytössään.
Presidentti Tarja Halonen saapui adjutanttien ja kumppaninsa kanssa Sagalundiin viralliselle vierailulle sinä päivänä. Halonen oli tulossa kättelemään Kujalaa, kun Kujala nosti kätensä ja kieltäytyi jämptisti tämän lähestymisyrityksestä. Olihan hän kuitenkin Oxenstierna, jonka ei Suomen presidenttejä tarvitse kätellä.
Koko juttu 27.6. lehdessä.
Sagalund elää -tapahtuma 29.6. klo 11–17
