Eipä kauaakaan kun koulut taas alkoivat ja huoli susista seudulla alkoi.
Jokainen koululainen ansaitsee turvallisen koulumatkan. Se on selvä!
Täällä maaseudulla asuessa luonto on läsnä. Jokaisen täällä asuvan ihmisen pitäisi se tiedostaa . Kenenkään aikuisen ei pitäisi luoda omille lapsilleen pelkotiloja luonnosta, vaan kulkea metsässä pelkäämättä.
Täällä riittää elintilaa kaikille. Sudet kuuluvat näihin metsiin ja maisemiin. Täällä pellot ovat täynnä helppoa ravintoa.
Suden tappaminen ei auta koulukyyteihin saati vanhempien pelkotiloihin.
Onneksi seudulla on paljon ihmisiä jotka ajattelevat positiivisesti petoeläimistä.Ihmisen pelko jotakin kohtaan pitää ottaa vakavasti, mutta valitettavasti pelko ei lähde tappamalla. Sen olemme näinä kuluneina vuosina nähneet, kun susia on lahdattu herkeämättä. Pelko jää!
Kuvitellaan tilannetta, että seudulla ei olisi yhtään petoeläimiä. Mikä olisi alueen kauriskanta? Aivan huippukorkea.
Kauriskanta on nyt jo korkea. Lumettomat talvet ja metsästäjät eivät pysty hoitamaan kauriskantaa yhtään sen pienemmäksi. Susi pystyy!
Olisin huolissani hallitsevasta koronatilanteesta sekä metsän todellisesta vaanivasta vaarasta, punkista joita kauriit levittävät.
Kun on kauriita, on myös susia ja muita niitä hyödyntäviä eläimiä.
Kauriit ja hirvet kuuluvat pedoille. Ne ovat petojen ravintoa.
Lisäksi susi syö myyriä, jäniksiä ja kettuja. Lihaa riittää niin sitä metsästäville ihmisille kuin susillekin. Susi syö myös hirven vasoja ja on etuoikeutettu näin tekemään.
Mustikatkin maistuvat, mutta ihminen sen sijaan ei kuulu suden ravintoketjuun. Sen tietävät fiksut koululaisetkin. Punahilkkaa lukiessa kannattaa muistaa kirjan olevan satua.
Susia valokuvanneena voin kertoa , että susi väistää aina.
Sillä on todella hyvä hajuaisti sekä kuulo.
Kouluun on myös mahdollista saada Luonto-Liiton susiryhmä kertomaan totuudenmukaisia asioita suomalaisesta sudesta.
Ihanaa syksyä !
Jenni Merilä
