Suomessa on pitkä talkootöiden perinne. Talkoilla on moni talo rakennettu ja osa talkootöistä on kansallista historiaa, kuten jatkosodan aikainen maineikas mottitalkoot-tempaus, jolla tehtiin polttopuuta toista miljoonaa kuutiota.
Tänä päivänä kyse ei ehkä ole yhtä elintärkeistä asioista, mutta tärkeistä asioista yhtä kaikki; sellaisista, joihin julkisista tai muistakaan resursseista ei ole antaa rahapalkkaa – tai sitä ei osata edes kaivata.
Tämän lehden sisältö kertoo jotain siitä. Ehkä ajankohta, kevät, on otollinen, mutta lopputulos on sama: talkoilla tehdään lehden sivuilla uimarantaa, siivotaan paikkoja, kunnostetaan ympäristöä, junaillaan tapahtumia jos jonkinlaisia. Kiitos on usein kiitos-sana, höystettynä talkoomakkaralla ja –kahvilla. Ehkä tärkein kiitos on silti hyvä mieli siitä, että on tehty jotain yhteiseksi hyväksi.
Unohtaa ei voi sitäkään, että meneillään on vaalikevät. Valmiutta palkattomaan työhön vaaditaan ehdokkailtakin; rahallisesti kiertämisestä maakunnan turuilla ja toreilla ei tienaa, ja lopputuloskin on 19. päivään asti auki.
Saman verran tai vielä enemmän samaa henkeä on oltava ehdokkaiden taustajoukoissa; niissä lukemattomissa ihmisissä, jotka tekevät näkymättömän työn: keittävät torille kahvia, käyvät kiinnittämässä mainoksia tienvarsille räntäsatessa.
Muistaa sopii, mihin kaikki kampanjoissa mukana olevat tähtäävät; vaaleihin ja sitä kautta eduskuntaan, missä tavoitteena pohjimmiltaan on oltava yhteiskunnan muuttaminen vähän paremmaksi.
Samasta talkoohengestä on oltava kyse kuin porukalla haravoinnissakin.
