”En tiedä, miksi kirkonpenkkiin näin, taas hetkiseksi istumaan mä jäin. Kai tahdoin hetken hiljaisuutta kesken kiireiden, rauhaa ravinnoksi sydämen”.
Näin alkaa virsi numero 915, jonka tekstin on kirjoittanut Markus Bäckman. Virsi on mukana virsikirjan lisävihkossa, joka otetaan käyttöön tulevana sunnuntaina, ensimmäisenä adventtina.
Juuri numero 915 on jäänyt tietynlaisessa arkisuudessaan myös kanttori Maria Rainio-Alarannan mieleen.
–Se on varmaan sellainen, joka puhuttelee nykyihmistä. Ajattelen, että olisi hyvä, jos virsi saisi hetkeksi pysähtymään ja miettimään.
Viimeisin iso virsikirjauudistus tehtiin 30 vuotta sitten. Lisävihko on eri lailla kiinni tässä päivässä.
–Teksteissä on muun muassa luonnonsuojelua ja yksinäisyyttä sivuavia teemoja, juuri sellaisia asioita jotka nykyään askarruttavat.
Jotain ajasta kertoo se, että suomi ja ruotsi eivät ole ainoat kielet. Esimerkiksi virren 918 teksti löytyy muun muassa hepreaksi, venäjäksi ja arabiaksi. Osin teksteissä pyöritellään hyvin universaaleja ja ajattomia kysymyksiä. Virressä 972 yöllinen valvoja miettii Erik Lindschöldin tekstissä elämää ja kuolemaa.
–Se on hyvin kaunis teksti, ja jo 1600-luvulla kirjoitettu, vaikka sitä voisi luulla ihan tuoreeksi, Rainio-Alaranta ihastelee.
Tulevana sunnuntaina kuullaan Perniön kirkossa otteita uudesta kirjasta. Yhteislaulua avustaa lapsikuoro, joka on jo perehtynyt uuteen kirjaan. Rainio-Alaranta kertoo, että uuden kirjan antia otetaan käyttöön seurakunnan tilaisuuksissa ja tapahtumissa pikkuhiljaa, laulu kerrallaan. Kirjoja on hankittu noin sata.
