Salon ja Raaseporin rajalla jylläävät kohta kaivinkoneet.
Lintujärvenä arvokkaalla Saarenjärvellä on ryhdytty tuumasta toimeen ja vuosikausia vatvottuja parannuksia on alettu toteuttaa. Parhaillaan rakennetaan muun muassa pohjapatoja, joiden avulla halutaan estää niin järven umpeenkasvu kuin toisaalta pitää huolta vedenalaisenkin luonnon hyvinvoinnista.
Perniönseudun Lehti on seurannut järven ympärillä käytävää kissanhännänvetoa vuosia. Suunnitelmia ja laskelmia on tehty vino pino, samalla järven hoito käytännössä on kuitenkin ollut hyvin satunnaista ja mielipiteet suuntaan jos toiseen joskus varsin jyrkkiä. Kunnostuksella on ollut niin puoltajansa kuin äänekkäät epäilijänsä.
Yhtä kaikki järvellä tehdään parhaillaan töitä, jotka jotkut ehtivät varmasti jo mielessään vannoa ikuisesti haudatuiksi. Lienee rohkeaa veikkailla, saataisiinko tositoimet käyntiin jollain muullakin ikuisuuskohteella.
Hyvä, että toimeen tartutaan edes yhdessä paikassa.
Loppujen lopuksi kyse ei kuitenkaan ole kenenkään mökkirannan kohentamisesta ja järven virkistyskäyttö muutenkin on vähän toisenlaista kuin uinti- ja veneilykäytössä olevilla järvillä.
Tällä kerralla tehdään toisaalta töitä sen eteen, että omalla tavallaan ainutlaatuinen luontokohde pysyisi sellaisena jatkossakin. Sekin on arvo sinänsä.
Mitä suvaitaan
Eilen vietettiin kansainvälistä suvaitsevaisuuden päivää.
Sille on varmasti kysyntää, liian monta otsikkoa on tehty vihapuheesta, rasismista, sukupuolisten vähemmistöjen syrjinnästä ja muusta josta on helppo vetää yhtäläisyysmerkit suvaitsemattomuuteen.
On jo vanha nokkeluus todeta, että suvaitsemattomuutta ei pidä suvaita. Toisaalta itseään vastaan voi toimia sekin, jos joku tekee omasta suvaitsevaisuudestaan numeron ja tällä varjolla ylenkatsoo muita.
