Kuluva viikko on ollut poliisin vinkkelistä eteläisessä Salossa varsin kiireinen.
Jos asialla voisi vitsailla, voisi sanoa, että rötökset ovat poliisin vanhoja tuttuja siinä, missä usein tekijätkin: iso osa teoista on murtovarkauksia ja rattijuopumuksia.
Jollain tavalla yllätyksenä voisi ehkä pitää sitä, että mökkimurtoja kirjataan kesäaikaan, jolloin ihmiset ovat mökeillään, naapurissa ollaan mökillä, valoa ja mahdollisia silminnäkijöitä riittää.
Murtovarkaus on kiusallinen, puhtaasti loukkaava ja harmia tuottava tapahtuma; siinä tunkeudutaan ihmisen yksityiseen paikkaan, eivätkä vahingot ja sotku ole useinkaan suhteessa kadonneen omaisuuden arvoon: monesti varkaille päätyvä omaisuus on arvoltaan vain joitain kymppejä. Rikastumisen toivossa ei kenenkään luulisi kesämökkiin murtautuvan.
Sitä vastoin yllättävää ei ole se, että kesäisestä liikenteestä löytyy myös rattijuoppoja. Yllätystä on lähinnä siinä, millaisessa kunnossa osa kiinni jääneistä auton rattiin on pystynyt kompuroimaan – ja se, miten monta päihtyneenä ajanutta viimeksi kuluneen viikonkin aikana on poliisin haaviin jäänyt.
Tunnettua on, että poliisin resurssit liikenteen valvontaan ovat rajalliset, eikä virkavalta tien päällä liikkujaa kovin usein vastaan tule. Jos nykyisilläkin valvontamäärillä napataan kiinni useita rattijuoppoja, vieläpä pieniltä sivuteiltä, jää ilmaan helposti leijumaan kysymys siitä, miten paljon enemmän tai vähemmän humalassa ajavia maanteillä kaikkiaan on.
Takavuosina kampanjoitiin sen puolesta, että humalassa ajamaan lähtevän aikeet pitää torpata. Se on hyvä muistaa tänäkin kesänä. Liian usein rattijuoppo jää käräyttämättä, jos kyseessä on tuttu ihminen.
