Kuluva talvi on luonnonolojen puolesta kaukana tasapaksusta.
Leutoa ja vetistä syksyä ja alkutalvea seurasivat myrskyt, ja jo jonkin aikaa on saatu nousta aamuisin kirpakkaan pakkassäähän.
Säiden muuttumisen huomaa arkipäivässä; jäillä on pilkkijöitä ja toisenlaisilla jäillä suhutellaan luistimilla. Hiihtoladulle on löydetty ja jokapäiväiseen sääkeskusteluunkin löydetään iloisempia sävyjä kuin vielä muutama viikko sitten.
Hiukan mielenmalttia kaivataan silti; pakkaseen pitäisi taas osata pukeutua ja ennen muuta malttia kaivataan jäille mieliviltä; vesistöjen jäätilanne on parhaillaan hyvin poikkeava. Tarvitaan hyvää harkintaa siinä, minne on syytä välttää menemästä.
Muuten piristävän ja virkistävän reippailun ja ulkoilun pariin voi toivoa lähtevän jokaisen, jolla siihen on mahdollisuus. Kun toiveiden talvisäätä on saatu, ollaan jo näin pitkällä kevättalvessa. Yllättävän äkkiä ollaan myös siinä tilanteessa, että eletään jo täyttä kevättä.
Talven mahdollisuuksista kannattaa ottaa nyt kaikki irti.
Varmasti kiinnostaa
Tammisaaren museokeskuksessa on totuttu näkemään mielenkiintoisia näyttelyjä.
Samaa sopii odottaa nyt.
Helene Shjerbeck on merkittävimpiä suomalaistaiteilijoita ja hänen uransa liittyy kiinteästi Tammisaareen.
Taiteilija paitsi asui kaupungissa, myös ikuisti sen elämää. Näin ollen on hyvin luontevaa, että juuri Tammisaareen kootaan pysyvää ja monipuolista Shjerfbeck-näyttelyä. Paikkakunta on hyvää vauhtia profiloitumassa ”Helene Schjerfbeckin kaupungiksi” kuten tavoitteeksi onkin asetettu.
Helene Schjerfberckin työt tuntuvat kiinnostavan aina, missä niitä vain esillä on.
Tammisaaren museoon rakenteilla oleva näyttely on kansallisestikin merkittävä lisä taidetarjontaan.
