Mukin pohjaan ei tarvitsisi vilkaista, kun Taina Kurtze kaataa vieraalle kahvia. 
Jos kuitenkin vilkaisisi, kaiverruksesta varmistuisi että mukin on tehnyt kahvin kaataja itse, samoin pöydässä lepäävän vadin.
Keramiikkataiteilija Kurtzen kotona omia töitä, käyttötavaraa ja koristeita, on siellä täällä, muuallakin kuin alakerran myymälässä.
Jotain on seiniltä poissa, nimittäin monta vanhaa työtä. Paketteihin sujahti sellaisia töitä, jotka taitelija teki jo vuosia sitten edellisessä ateljeessaan Mäntsälässä, ennen muuttoaan Perniöön.
Ne ovat kohta kaikkien nähtävillä, sillä eilen avautuneessa Taina Kurtze: Nostalgiaa 1970-luvulta- näyttelyssä nähdään nimen mukaan juuri 1970-luvulla syntyneitä esineitä.
– Silloin tehtiin isoja, moniosaisia töitä, Kurtze muistelee.
Värit olivat ajan muodin mukaiset: tummaa ruskeaa ja kultaa, esimerkiksi. Samat sävyt toistuvat albumien kuvissa Mäntsälän kodista.
– Katso, oli vihreä huone ja ruskea huone.
Kurtzen perhe muutti Mäntsälästä Perniöön vuonna 1984, kohta kolme vuosikymmentä sitten. Hakusessa oli Mäntsälän jälkeen läheltä merta jotain pienempää – ja kodiksi löytyi vanha kansakoulu Tuulhatussa lähellä Tenholan rajaa.
Vuosien mittaan keramiikka-ateljeessa on eletty vilkkaampia ja hiljaisempia aikoja.
Parhaillaan eletään hiljaisempaa aikaa, myymälän ovi käy harvakseltaan.
– Se on se peruskysymys, mikä se on millä voi erottua, miettii Taina Kurtze.
– Hinnalla emme voi kilpailla, kun halpahallista saat kuusi mukia eurolla, muistuttaa puolestaan Erik Kurtze.
Lue koko juttu painetusta lehdestä
