Hirvilahden kartanon mailla Perniön Ylönkylässä liikuskeli alkuviikolla kymmenkunta tummaan sadeasuun pukeutunutta ihmistä.
Hanna Rei ilmoitti, että tämä pitkävartisilla työkaluilla varustettu ryhmä koostuu hänen palkkaamistaan ukrainalaisista ja latvialaisista kausityöntekijöistä.
– Siellä he tällä hetkellä kitkevät Suomen suurinta selleripeltoa, joka on kooltaan 6,5 hehtaaria, hän sanoo.
Mukulaselleri korjataan myöhään syksyllä, yleensä lokakuussa. Onnistunut kasvu edellyttää tältä juurekselta pitkää kesää.
Mukulaselleristä syödään juuri ja joskus myös lehdet. Lehdet voi myös kuivata tai pakastaa.
– Näitä peltoja ei Suomessa ole kovin montaa, koska selleriä käytetään aika vähän. Nämä lähtevät sopimusviljelyn kautta Apetitin teollisuuteen lähinnä pakastepusseihin.
Huhtikuun lopussa avioitunut paimiolainen Hanna Rei (os. Holma) vuokrasi Hirvilahdesta vihannesviljelyyn sopivia peltoja, joissa hän kasvattaa mukulasellerin ja lehtisellerin ohella purjoa, avomaankurkkua ja tämän kesän uutuutena myös varhaiskaalia.
Holman puutarhatilalla Paimiossa vihanneksia on kasvatettu jo 1970-luvulta lähtien. Tila siirtyi kaksi vuotta sitten Esko-isältä tyttärelle, joka on pienestä pitäen elänyt mukana vihannestilan arjessa.
Tila tuotti pitkään vihanneksia vain teollisuudelle, mutta nykyään valikoima kattaa myös tuoremarkkinat. Joulukuusien kasvatusta ja myyntiä tilalla on harjoitettu 1990-luvulta lähtien.
Ilmastonmuutos on tehnyt viljelystä entistä epävarmempaa myös Suomessa. Pitkiä suunnitelmia on hankala tehdä, koska säät ovat entistä vaikeammin ennakoitavissa.
Äärisäät laittavat avomaankasvustot lujille. Vihannespelloilla on oltava koko ajan tarkkana ja seurattava tilannetta. Viljelijä on kuitenkin se, joka lopulta ratkaisee selviämisen asteen.
– Toki suunnitelmia pitää aina tehdä, mutta harvemmin ne toteutuvat. Jos viisat tutkijat ovat sitä mieltä, että tämän kaiken taustalla on ilmastonmuutos, niin kai heitä on sitten uskottava.
Avomaankurkkukin on lämpöä vaativa kasvi. Jos säät jatkuvat yhtä tasaisen koleina kuin tähänkin saakka, vähintään viikon myöhässä olevaa satokautta on vaikea kuroa enää kiinni.
Kuumuus tappaa myös avomaankurkkua riivaavat punkit, samoin niiden esiasteet. Suuria kurkkupoimintoja ei Hirvilahden peltolohkoilta ole vielä suoritettu, ja huippupäivistä ollaan jäljessä vajaa kolmasosa.
– En muista, milloin viimeksi olisi ollut tällainen kesä. Vielä ei olla saatu yhtäkään hellepäivää, ja heinäkuussa on ollut hallojakin.
Hanna Rei ei ole vielä kokenut tilannetta vielä niin pahaksi, että olisi joutunut viettämään unettomia öitä. Usko vihennysviljelyyn tulevaisuuteen ja vahva tahto sen harjoittamiseen ei ihan pienistä hetkahda.
– Onneksi meillä on monia erilaisia kasveja. Esimerkiksi mukulaselleri oikeastaan tykkää viileästä. Ei toivoa ole missään nimessä vielä menetetty!
