Perniön yhteiskoulussa opettajan pöydän takana oli maanantaina melkoinen veijari. Se höristeli korviaan, kävi välillä haistelemassa oppilaita ja heittäytyi sitten pitkäkseen liitutaulun alapuolelle. Kyseessä ei ollut jo kesälomatunnelmissa oleva lehtori, vaan kohta vuoden ikäinen belgianpaimenkoira Nitro, joka oli pitämässä tuntia ohjaansa Jani Harjunpään kanssa.
Harjunpää työskentelee Merivoimien varikolla sotilaspoliisina ja Nitrosta kasvaa hänelle uusi työpari.
Nitro on vielä nuori ja sen koulutus kesken. Koira kulkee jo nyt Harjunpään matkassa päivät, mutta ennen sen virallista käyttöönottoa koiralle tehdään tarkastus, jossa sen taidot arvioidaan.
Sotakoirat jaetaan partio- ja etsintäkoiriin. Osasta kuten Nitrosta koulutetaan kombikoiria, jotka voivat tehdä molempia tehtäviä.
Partiokoiraa käytetään muun muassa henkilöetsintään ja jäljestykseen. Koiran hajuaisti tekee ison osan työstä. Samoin oma osansa on koiran tarkalla kuulolla. Koira huomaa ripeästi, jos esimerkiksi varikon alueella on jotain poikkeavaa.
– Ihmisen työkyky on koiran kanssa ihan eri luokkaa kuin se olisi yksin, muistuttaa Harjunpää.
Koira ei ole vain tarkkanenäinen toveri, vaan voimankäytön väline siinä kuin ase ja pippurisumutekin.
Koira on aseesta seuraava.
– Harva uskoo, millä voimalla ja nopeudella koira käy kiinni, jos käsky annetaan.
Erikoisetsintäkoirat keskittyvät tietyn asian, esimerkiksi huumeiden tai räjähteiden etsintään.
Sotakoiran omistaja on Puolustusvoimat. Koira kuitenkin elää ikänsä ohjaansa kanssa, myös eläkkeelle siirryttyään.
Koko Treffatti-sarjan juttu painetussa lehdessä
