Kiljunta on kovaa, kun Benita Aavaharju nostaa karsinasta pienen porsaan kuvaa varten. Porsas ei tykkää valokuvaamisesta saati sylissä olosta ja rauhoittuu vasta päästessään sylistä takaisin emän nisille.
Aavaharjua äänet eivät kiusaa; hänelle porsaat ja siat ovat tienneet toimeentuloa jo lähes 30 vuoden ajan.
Benita ja Harri Aavaharju rakensivat Perniön Tuohittuun sikalan 1990-luvun puolivälissä. Viime viikolla työstä tuli kehystetty tunnustus, kun tilan sopimusostaja Atria palkitsi tietyt tuotantotulokset saavuttaneet tilat. Aavaharjulle tunnustus tuli siitä, että tilalla on päästy yli 30 porsaan vuosivieroitukseen. Tulos tarkoittaa sitä, että joka vuosi emakkoa kohti saadaan vieroitukseen eli kasvuun yli 30 porsasta.
Emakko porsii tilastojen mukaan 2,3 kertaa vuodessa eli käytännössä kahdesti. Benita Aavaharju arvioi, että keskimäärin kerralla syntyy 16 porsasta, joten eloonjäämisprosentti on korkea.
Aavaharju toteaa, että hyvän tuloksen takana on ahkera työnteko porsimisen aikaan.
–Porsimisviikonloppu on aina kova rutistus. Silloin teen pitkiä päiviä sikalassa ja välillä otan torkutkin sikalan konttorin puolella.
Yksinkertaisimmillaan kyse on siitä, että porsimista seurataan herkeämättä, annetaan emakoille esimerkiksi niiden mahdollisesti tarvitsemat lääkkeet, ja tarvittaessa vaikka siirretään porsaita karsinoista toiseen niin, että jokaiselle riittää ternimaitoa.
–Sitä ilman porsas ei pärjää, vasta-aineet se saa ternistä, muistuttaa Harri Aavaharju
Aavaharjuilla on 140 emakkoa ja syntyvistä porsaista kolmannes lähtee vieroituksen jälkeen eli välitysporsaina myyntiin. Kaksi kolmannesta jatkaa omassa sikalassa lihasikoina. Tilan vuotuinen lihantuotanto on noin 260 000 kiloa eli teuraaksi lähtee kolmisentuhatta eläintä.
Sika-alan tulevaisuus joka tapauksessa huolettaa Tuohitussa: Benita Aavaharju toteaa sianlihan tuottajahinnasta sulaneen viime vuosien aikana 45 senttiä kilolta.
Harri Aavaharju miettii, että osaltaan alan ahdinkoon on syynä arvostuksen puute: kaupassa kuluttajan valinnan ratkaisee laadun sijaan hinta. Hän toivoo, että eräs ilmiö rantautuisi lännestä.
–Ruotsissa on jo niin, että siellä halutaan syödä ruotsalaista lihaa, Aavaharju tietää.
Koko juttu painetussa lehdessä
