Niksaaren rantaan Särkisalossa olisi voinut jäädä perjantaina istumaan tuntikausiksi. 
Meri oli auki pitkälle, kevätaurinko lämmitti ja tuuli kävi hiljaa. Tunnelma oli lähes uneliaan kiireetön.
Jotkut onnelliset saivat päivänsä rannassa istuakin. Salolaiset Juha Leppävuori, Erkka Lehto ja Erkki Lähteenmäki olivat siikaongella.
– Auringonotoksihan tämä menee, myhäili Lehto, kun kävi ilmi että siika ei ollut syönnillään.
Siika on joka tapauksessa laiskanlaisen kalamiehen pyydettävä; koukku matoineen heitetään pyyntiin ja jäädään odottelemaan.
– Se syö pohjassa ja löytää sen madonkin sitten. Meidän pitää vaan katsoa, koska vapa värähtää, tiivisti Leppävuori.
Perjantaina vaan ei värähtänyt. Päivä otettiin lokoisan ajankulun ja harjoituksenkin kannalta.
Entä nälän taltuttaminen, jos ei siika millään koukkuun tartu?
– Ei tässä hätää ole, pakastin on täynnä kalaa, on haukea ja ahventa, totesi porukasta Lähteenmäki.
Entä suosikki?
– Minä kyllä tykkään hauestakin, vaikka sitä moni vieroksuu, Lähteenmäki mietti.
Lue lisää tunnelmia painetusta lehdestä
