Teijon pajassa on hämärää. Seppä Ari Karhu lisää kivihiiltä ahjoon ja istahtaa alasimen päälle.
Aika äkkiä käy selväksi, että seppä on pajassaan onnellinen.
–Jos joku maksaisi, haluaisin vaan takoa.
Karhu väittää yksinkertaisuuden olevan työssä parasta.
–Ilma, tuli ja rauta. Ne ovat sellaisia perusasioita , joiden kanssa tässä ollaan tekemisissä.
–Ja omat kädet.
Kun Karhun tarinaa kuuntelee, ei takominen kuitenkaan kuulosta kovin yksinkertaiselta.
Karhu teki aluksi puukkoja toisten teriin, opiskeli sen jälkeen Sirniön Seppäkylässä Posiolla ja sen jälkeen opiskelu jatkui Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa.
–Olen metalliartesaani erikoismetallilinjalta.
Jaloteräs on erikoisteräs, mutta erikoisia ovat Karhun tavallisemmatkin materiaalit. Usein ne ovat kierrätystavaraa.
Tiistaina työn alla oli muun muassa parkitsemisrautoja Kemiöön Brusabyn kolmannelle nahkakurssille. Teräs oli alunperin vänkyrä, millä rautatiekisko on kiinnitetty pölkkyyn.
Antiikkinen partaveitsi on alun perin kiertänyt maailmaa Rättisitikan pyöränlaakerin ulkokehänä.
–Ihmiset tilaavat rakennusheloja, takkavälineitä, koruja ja muuta uniikkia
Koko juttu painetussa lehdessä
