Seppo Willgren esittelee Meripirtin kerhon viljamakasiinista löytyviä pirtukanistereita.
Mitättömältäkin vaikuttava esine voi kätkeä taakseen aikamoisia tarinoita. Tämä ajatus on päällimmäisenä mielessä, kun katsoo särkisalolaisen Seppo Willgrenin kädessä olevia peltikanistereita.
Olemme parhaillaan vierailemassa Meripirtin kerhon museona toimivassa viljamakasiinissa. Sen hämärässä valossa Willgren esittelee esineitä, jotka kertovat 13 vuoden ajanjaksosta, jolloin tietynlainen rikollinen toiminta, jos ei nyt kukoistanut, niin oli ainakin huomattavan paljon yleisempää.
Tuo ajanjakso Suomessa on vuodesta 1919 vuoteen 1932 kestänyt kieltolaki, joka kielsi alkoholipitoisten aineiden valmistuksen, maahantuonnin, myynnin, kuljetuksen ja varastoinnin muissa kuin lääketieteellisissä, teknisissä tai tieteellisissä tarkoituksissa.
Ei tosin kovin onnistuneesti, sillä samaan aikaan alkoi myös laittoman alkoholin salakuljetus. Esimerkiksi Suomen tullin mukaan kieltolain ensimmäisen puolen vuoden aikana tulli sai takavarikkoon yli 7500 litraa spriitä tai pirtua, eli erittäin vahvaa alkoholia ja muuta alkoholia ja tästä salakuljetuksen määrä vain kasvoi.
–Kyllähän se on ollut kaiken kaikkiaan aivan järjetön bisnes, sanoo tietokirjailija Jari Hanski, joka on kirjoittanut salakuljettajista kirjan Ihan vaan lääkkeeksi.
Hanski on tutki kirjaansa varten salakuljetusta Kotkan seudulla, jossa rannikkoalueena pätivät samat lainalaisuudet kuin eteläisen Salon rannoilla. Kieltolailla oli Hanskin mukaan itse asiassa täysin vastakkainen vaikutus alkoholin käyttöön, kuin oli tarkoitus.
–Ennen ensimmäistä maailmansotaa alkoholin käyttöhän ei ollut Suomessa kovin suurta. Kieltolaki opetti juomaan todella väkevää alkoholia, Hanski sanoo.
Salakuljetukseen liittyvät myös Willgrenin kädessä olevat vanhat kanisterit, joissa on aikanaan kannettu pirtua. Useampaakin kokoa löytyy viljamakasiinin uumenista. On perinteistä taskumattia, hieman suurempi kahden ja puolen desin kokoinen ”varpunen” sekä kolmas vielä suurempi kanisteri.
Mainitsemisen arvoista on, että kyseiset tuotteet tuskin ovat tehdastyötä.
–Käsityönä on väännetty, Seppo Willgren toteaa.
Kaikki hänen esittelemänsä kanisterit ovat taskumatin tavoin hieman kaarevia, jotta ne pystyttiin hyvin piilottamaan takin tai paidan alle.
Koko juttu tämän viikon lehdessä!
