Salon ensi vuoden rahankäytöstä alkaa olla mustaa valkoisella. Kaupunginjohtajan talousarvioesitys on julkistettu, seuraavaksi kaupunginhallituksella ja -valtuustolla on mahdollisuutensa tehdä siihen muutoksia.
Eteläisen Salon osalta isoja muutoksia ei esitetä jo tiedossa oleviin investointeihin.
Salossa pistetään kahtena seuraavana vuotena paukkuja korjaamiseen ja uuden rakentamiseen enemmän kuin aiemmin ja hyvä niin: ylläpidon niukkuus ei yleensä tule pitkän päälle halvaksi.
Paljon puhuttu länsirata ei vielä talousarvioesityksessä näy. Hanke otti askeleet eteenpäin, kun Turun ja Espoon kaupunginhallitukset hyväksyivät osakassopimuksen. Asia on tulossa päätettäväksi muillekin kunnille.
Asia ei suoraan vaikuta eteläiseen Saloon; rantarata halkoo seutua kuten tähänkin asti. Näiltä main ei tarvitse hävittää radan takia ensimmäistäkään metsälämpärettä tai puhkoa kalliota. Se ei poista sitä, että uuden radan vuoksi luontoa ja kulttuuriympäristöä on hävitettävä ja osa vahingoista on pysyviä. Joissain pöytäkunnissa tätä huolta voidaan pitää piiperryksenä, mutta sen sortin ajattelu on vanhanaikaista.
Enemmän on puhuttanut raha, mutta Salon osuus vuotta kohti jaettuna ei ole kohtuuton.
Joka tapauksessa kaupunki tarvitsee hyvät liikenneyhteydet ja eteläisenkin Salon vilkkaus on suoraan kytköksissä siihen, miten kaupungilla kokonaisuutena menee.
Tärkeimmän eli Salo-Lohja-välin rakentaminen häämöttää kuitenkin vuosien päässä ja senkin jälkeen rata on lähinnä mahdollistaja, ei pikainen sateentekijä. Sellaisena siitä ei pidä erehtyäkään keskustelemaan sen paremmin valtuustossa kuin toriparlamenteissakaan. Jos ei valtuustossa juuri herää suuria tunteita rahasta niin radasta sitäkin varmemmin.
