Aika hieno, räväkkä seinä kohtaa tulijaa seurakunnan nuorisotilassa.
– Jackson Pollockin tyyliä, vinkkaa Otto Liias.
Toden totta. Ja samalla seinällä on sananmukaisesti omaa kädenjälkeä.
Aluekappalainen Johannes Alaranta heitti viime kesänä pallon isosille; pitäisikö nuorisotilan ilmettä kohentaa. Pitihän sitä. Ryhmissä lyötiin päät yhteen ja ideoita syntyi. Lopputuloksena seinät saivat uuden ja räväkämmän maalauksen kädenkuvineen päivineen. Käsi-idean äidiksi nimettiin viime viikolla Vilma Kaljonen.
Vaikeampi kysymys on, kenen ajatus oli uusi nimi, Piilo.
– Siitä on jo tullut hauskaa, kun eräänkin nuoren äiti soitti ja kysyi missä tämä on. Vastaus oli tietty, että piilossa, virnistää Johannes Alaranta.
Millä Piiloa sitten voisi markkinoida? Varustelu on kohdallaan; on biljardi , soittokämppä, suuri telkkari ja sohvat. Tärkeintä on toki, että ei tarvitse olla yksin.
– Tämä on nuorison kohtaamispaikka, muotoilee Heidi Hagström mainoslauseen.
Nelli Hellberg antaa vielä lisätäkyn ja muistuttaa, että pientä suuhunpantavaakin saa, ainakin keksiä ja juotavaa. Akseli Poson kanssa pingismatsia ottanut Liisa Lahti jäi puolestaan miettimään, että ehkäpä Piilolla käyvät hiukan eri nuoret kuin esimerkiksi Narikassa.
Vaikka seurakunnan tiloissa ollaankin, hengellisistä tapahtumista nuortenilloissa ei ole kyse.
– Jos joku vaan keksii idean siitä, mitä tehdään, niin kyllä me yritämme järjestää, lupaa Heidi.
Piilon virallisia avajaisia vietetään 9.4. alkaen kello 17.
