Vanhassa vieraskirjassa se seisoo todisteena. Carl Gustaf Mannerheimin tyylikäs allekirjoitus on ylimpänä. Kiitokset kirjaan on jätetty syyskuun lopulla vuonna 1921.
Pitäjäyhdistyksestä ja kaupungin luottamuselimistä tuttu Heikki Liede on viime ajat perehtynyt kotisaarensa Petun historiaan. Yksi saaren menneisyyden kiintoisista sivujuonista liittyy nimenomaan Mannerheimiin.
Alussa mainittu vanha vieraskirja on kuulunut Petun kartanon irtaimistoon. Kansan suussa tienmutka lähellä kartanoa on tunnettu Mannerheims passina, Mannerheimin passipaikkana.
–Siitä tiesi, että jotain tekoa Mannerheimilla on kartanolla ollut. Sitten piti alkaa ottaa selvää, mikä se totuus on, Liede kertoo.
Yhdistävä tekijä on kaivosyhtiön johtaja, vuorineuvos Petter Forsström. Mannerheim ja Forsström olivat aikansa merkkimiehiä ja samalla keskenään ystävyksiä. Mannerheim kävi vuorineuvoksen vieraana yhtiölle kuuluneella Petun kartanolla metsästysretkillä ainakin seitsemänä syksynä.
Liede kokoaa nyt yhteen tietoja Mannerheimin Petun-retkistä.
Perusasia jahtipäiviin liittyen on selvä: herraseurueet kuljetettiin syksyisin yhtiön veneillä Bromarvista Pettuun, missä nämä metsästivät pitkän viikonlopun verran. Saaliseläimistä ykkönen oli jänis, joita Pettuun jopa istutettiin.
Nykyisen kaltainen metsässä rymyäminen ei kuulunut kuvaan; jäniksiä vartoiltiin tweedpuku päällä kannon nokassa istuen.
–Kartanon väki toi sitten ruoat metsään, oli pöytäliinat ja aterimet, Liede kuvaa.
–Ruokailuilla ja illanvietoilla oli iso osuus näissä viikonlopuissa.
Koko juttu painetussa lehdessä
