Se on tietysti selvää, että Särkisalon linnusto vuosien varrelta on kirjoissa ja kansissa. Lajit, määrät, havaintopäivämäärät ja niin 
edelleen.
Pitkän linjan lintuharrastaja Pekka Loivaranta on mennyt pintaa syvemmälle ja ottanut selkoa myös ihmisistä, jotka ovat siivekkäitä Särkisalossa seuranneet.
Hän puhui aiheesta perjantaina Meripirtin kerhon kokouksessa.
– Luennossa on tietysti puhuttava vähän linnuistakin mutta ihmiset ovat pääosassa, tuumi Loivaranta perjantaiaamuna kotonaan Turun Uittamolla.
Ja ihmisiä aiheen ympärillä on riittänyt. Suomen tiedeseura keräsi koko silloisen suurruhtinaskunnan alueelta havaintoja luonnosta, esimerkiksi kevään etenemisestä, jo 1800-luvulla. Särkisalosta havaintoja pääsi seuralle tekemään ensimmäisenä pastori Immanuel Smedberg, jonka ensi havainto on päivätty toukokuulle 1848. Häneltä on tiedossa 46 havaintoa, iso osa tavallisia lajeja kuten käkeä.
Smedbergiä seurasi neiti Hedvig Forssman ja häntä opettaja Artturi Salovaara.
Pastori, opettaja? Oliko havaintojen teko tarkoituksella pitäjän merkkimiesten tehtävä?
– Havainnoitsijat olivat usein koulujakäyneitä, myöntää Loivaranta.
Loivarannan oman lintuharrastuksen alusta on jo vuosikymmeniä. Vuonna 1960 hän oli kymmenvuotias förbyläinen koulupoika. Ekblomin veljesten lintuharrastus kiehtoi ja vei nuoren pojan mennessään.
Loivaranta kävi koulua Perniössä, missä lintuharrastusta ei ihan ymmärretty.
– Sitä naurettiin, että katso Pekka, varis, kirjaa ylös.
Särkisalossa siivekkäät kiinnostivat nuoria jopa niin, että vuonna 1967 aika oli kypsä TBC:n perustamiselle.
Lyhenne tulee sanoista ”The Bird Club” eli lintukerho, joka pistettiin särkisalolaisviikarien toimesta pystyyn Keijo Kunnarin luona syksyllä 1967. Loivaranta itse tuumii olleensa sen verran erakkoluonne ettei koskaan kuulunut kyseiseen kerhoon.
– Miten koulupojat tuolloin keksivätkin perustaa tuollaisen kerhon, hän hämmästelee nyt.
Lue koko Treffatti-sarjan juttu painetusta lehdestä
