Katsojaakin kylmää, kun Jani Koskinen näyttää puhelimen ruudulta kuvaa talviselta Mäkiluodon linnakesaarelta.
Kuva on otettu rakennuksen katolla, ja voi vaan kuvitella miltä mereltä puhaltava tuuli on avoimella katolla tuntunut.
– Olen sillä lailla hullu, että olen tykännnyt vähän extreme-oloista, virnistää Koskinen.
– Tuolla piti jo olla kommandopipo päässä. Silmät vaan näkyivät.
Katoilla ei juosta huvikseen, vaan niillä on Koskisen työmaa. Hän on ammatiltaan peltiseppä ja pyörittää Peltikaksikko –yritystä yhdessä puolisonsa Susanna Koskisen kanssa.
Mäkiluoto oli oloiltaan työmaiden kovemmasta päästä.
– Menimme laivalla ja veimme tarvikkeita ja tuulta oli 32 metriä sekunnissa, muistelee Susanna Koskinen.
Talvi sinänsä ei ole työn tekemiselle este, vaikka moni niin luulee. Koskiset haluavat oikoa ajatuksia siitä, ettei peltitöitä voisi tehdä myös talvella.
– Kosteuttahan siinä pelätään, mutta siihenkin on niksit, sanoo Jani Koskinen.
Pelko on hänen mukaansa turhaa, kunhan sää ei ole mahdoton, työt tehdään rivakasti, aluslaudoitus rakennetaan nopeasti ja avoimet paikat suojataan huolellisesti.
Kattoremontin tarpeeseen havahdutaan usein liian myöhään.
– Jos siitä aletaan vasta toukokuussa puhua, joudutaan siltä kesältä myymään helposti jo ei-oota, Susanna Koskinen tähdentää.
Kun varsinaiset peltisepäntyöt ovat talviaikaan vähemmällä, yrittäjäpariskunta tekee muun muassa lumenpudotustöitä.
Yksi iso sarka on kynnettävänä Helsingissä.
– Siellä ei vain ole riittävästi tekijöitä omasta takaa.
Osa työtä tekevistä on lisäksi otteiltaan turhan krouveja; Jani Koskinen kertoo Peltikaksikonkin joutuneen paikkaamaan taitamattomien lumenpudottajien jälkiä.
Koko juttu painetussa lehdessä
