Mathildedalissa eli Matildassa on päällä toiveikas hyrinä. Muodikasta olisi varmaan puhua pöhinästä.
Kansallispuistoon liittyvät odotukset on jo moneen kertaan kerrattu. Aika näyttää puiston vaikutukset.
Sitten on kaikki muu, pitkälti yksityisyritteliäisyyteen perustuva toiminta. Kyläpanimon toiminta on hyvässä alussa, laskettelukeskuksen kaava-alueen rakentaminen aluillaan, sataman laajennuskin saanut lopulta vauhtia uusien omistajien myötä.
Kaikkiaan ollaan hyvin kaukana siitä, millainen oli Matildedalin todellisuus vaikkapa 40 vuotta sitten. Muutos osoittaa hienosti, että perusteollisuuden häviäminen ei tappanutkaan kylää. Matkailusta ja siihen suoraan liittyvistä palveluista tuli kylälle uusi elämä.
Pikavoittoja tai yhdessä yössä tapahtuvaa muutosta ei kannata kenenkään toivoa. Vanha ruukkialue on esimerkki: Gustafssonin perhe osti alueen kymmenen vuotta sitten. Nyt vuosia kestäneiden korjaustöiden ja markkinoinnin jälkeen alueen voidaan katsoa vakiinnuttaneen asemansa monenlaisten tapahtumien ja palvelujen tyyssijana.
Yksi on joukosta poissa, pitkään kylään kaavailtu huoneistohotelli ei toteutune. Vireillä oleva kaavanmuutos osoittaa hotellin paikalle yksittäisiä asuinrakennuksia. Hotellihanketta veti valtakunnallinen YIT, joka nyt on luopunut projektista.
Muuten yritystoiminnassa näyttäisikin vallalla olevan se, että yritykset ovat kyläläisten – yrityksensä kanssa melkeinpä saman katon alla asuvien ihmisten vetämiä. Piirre on ilman muuta myönteinen.
