Teijon koulun neljäsluokkalainen Aada Lahtinen kirjoittaa koeaikapäivämäärää taululle. Taustalla Helmi Räisänen, Aatu Karhunen ja Ilari Ristolainen (punaisessa paidassa).
Teijon koulun pihalla näkyy kellon lähestyessä puoli kymmentä kovin tyypillisiä koulun välituntiaktiviteetteja. Osa oppilaista pelaa jalkapalloa, toiset keinuvat ja pari oppilasta leikkii koulun takapihalla. Kaikki tapahtuu välitunnin kulkua seuraavan opettajan valvovan silmän alla.
Teijon kohdalla tilanteen erottaa monesta muusta koulusta vain oppilaiden määrä. Tänä vuonna oppilaita Teijon koulussa on 11, mikä on alle puoli prosenttia kaikista Salon perusopetuksen oppilaista. Luokka-asteita on ensimmäisestä neljänteen ja opetusryhmiä kaksi, kuten myös opettajia.
–Kyllä, se on liian vähän, toteaa aamun välitunnin valvonnasta vastaava rehtori Mikko Linna oppilasmäärästä heti keskusteluun alkuun.
Mikko Linna auttaa Stella Blomqvistia.
Määrä on laskenut Teijon koulussa varsin nopeasti Linnan mukaan. Esimerkiksi kymmenkunta vuotta sitten koulussa oppilaita oli noin 25–30.
Oppilasmäärä ei kuitenkaan yksi yhteen kuvaa alueen lapsimäärää. Teijon oppilasmäärä voisi itse asiassa olla Linnan mukaan suurempi, jos kaikki alueen oppilaat kävisivät koulunsa siellä.
–Tämä on sama ilmiö, mikä on ollut kaikkien kyläkoulujen pienentyessä. Vanhemmat alkavat ennakoimaan sitä, että se loppuu kohta ja he haluavat varata itselleen sopivan paikan muualta, Linna kuvailee.
Esimerkiksi osaa isompia oppilasmääriä vaativia työmuotoja, kuten vaikka projektitöitä, ei pysty muutaman oppilaan kanssa oikeastaan hyödyntämään, mutta toisaalta opettajille jää enemmän aikaa opettaa kutakin oppilasta.
Miltä arki oikein pienessä koulussa näyttää? Lue koko juttu 2.10. painetussa ja digilehdessä!
