Linjaukset yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä ja ns. ”hajarakentamisen hallinnasta” ovat johtamassa tarpeettomaan ylilyöntiin. Ympäristöministeriön ja ELY-keskusten Y-osastojen toiminnassa näkyy suorastaan uuden omakoti-asumisen vastaisuus. Tästä kärsivät kehyskunnat, pikkukaupungit ja maaseudun kylät.
Erikoista on, että tämä kaavoituskoulutuksessa ja rakennusluparatkaisuissa näkyvä linja ei perustu tutkittuun tietoon, vaan nojaa eriasteisiin otaksumiin. Vailla näyttöä otaksutaan, että tiivis kaupungistuminen olisi Suomen etu sekä kestävän kehityksen että kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta. Toisin kuin luulisi, virallinen politiikka ei ole kiinnostunut esimerkiksi puutarhakaupunki-konseptin kehittämisestä.
Pientalojen energianormit ovat johtamassa ”pullotaloihin”, joiden terveellisyydestä ja toimivuudesta ei ole kokemuksia.
Kuitenkin rintamamiestalo on talotyyppinä kansalaisten keskuudessa arvostetuin. Nähtävissä on myös puutaloihin ja erityisesti hirsitalojen rakentamiseen pyrkivä omakotirakentamisen vastavirta. Tätä auttavat tiedot hirsitalojen terveysvaikutuksista. Suomen Kulttuurirahasto on julkistanut v. 2010 vapaasti käytettävät K3 –talon konseptit. Talonpoikaiskulttuurisäätiö on samalla tavalla hakenut arkkitehtikilpailun kautta uusia ratkaisuja maalla asumiseen. Olli Lehtovuori on julkistanut omapihaisen puupientalon piirustukset kaupunkeja varten. Eli määrätynlainen vastavirta on olemassa.
Ympäristöhallinnon kannattaisikin perehtyä syihin, miksi omakotitalo asumismuotona vetoaa niin moniin. Perussyy on se, että omakotitalo on pienoiskuva maailmasta ja mahdollistaa omien havaintojen kautta maailman ymmärtämisen. Keskeinen syy omakotitalojen suosioon on oma piha ja puutarha. Pihalla on vihreää luontoa, puita, pensaita ja usein myös talousrakennuksia. Pihalla on myös kastematoja, ötököitä, perhosia, lintuja ja muitakin eläimiä. Piha on osa laajempaa ekosysteemiä ja muunnelma ketoina tunnetusta perinnebiotoopista. Pihassa heijastuu päivittäinen kasvun ihme, vuodenaikojen kierto sekä pitemmän ajan kesto.
Oma piha mahdollistaa asukkaiden monet omatoimiset harrastukset: puutarhaviljelyn, puutyöt, talon pienet korjaukset. Omakotiasuja on usein aktiivinen tekijä, ei passiivinen asumispalvelujen kohde. Jos asukas valitsee, omakotitalon voi rakentaa täysin ekologiseksi asumismuotdoksi.
Kolmas tärkeä seikka on itse talorakennus koettuna sivistyksen muotona. Nämä piirteet ilmenevät erityisen vahvasti rintamamiestalon ominaisuuksissa. Kaukaa katsoen tällaisen talon tunnistaa kattomuodosta, joka ilmaisee talon suhdetta säähän, ilmastoon ja taivaaseen. Ikkunat ilmaisevat talon luonnetta, vuorovaikutusta talon ja maailman välillä. Huonejako vastaa asukkaiden perhetilannetta. Kellari on paitsi säilytystilaa ja lisätilaa, myös alitajuntaa vastaava talon osa.
Valtiovallan tulisikin tietoisesti kehittää paitsi ekologisen omakotiasumisen konsepti, myös kaavoitukseen asti ulottuva modernin puutarhakaupungin skeema. Maaseudulle ja kyliin tarvitaan oma kaavamuotonsa, eräänlainen kevyt kyläkaava. Kehitys ei voi tarkoittaa sitä, että yhdyskuntarakenteen tiivistämisen nimissä jatkossa rakennetaan pelkkiä kerrostaloja. On parempi luottaa ihmisiin kuin rajoittaa asumisen vapautta.
Juha Kuista
Kirjoittaja on kylien liiketoiminta-asiamies, Suomen Kylätoiminta ry