– Nuohooja on viimeisiä ammatteja, joissa mennään vielä ihmisten kotiin käymään. Siinä vaaditaan tiettyä diplomatiaa, myhäilee Olavi Henttinen.
Mutta jos nuohooja ei ihmisiä tapaisi, ei syntyisi kerrottavaksi hyviä sattumuksia ja tarinoitakaan.
Olavi Henttinen aloitti Kiskon piirinuohoojana vuonna 1963, ja jatkoi samaa työtä vuoden 2006 loppuun asti. Tutuksi tuli koko pitäjä ihmisineen.Sattumuksista ja persoonista mieleenpainuneimmat Henttinen on koonnut kirjaksi ”Nuohoojan matkassa”.
Satasivuisessa kirjassa on moninkertainen määrä juttuja. Paljon jäi poiskin, nyt mukaan pääsivät hyväntahtoisimmat – ne, joista ei pitäisi kenenkään juuri loukkaantua.
Nuohooja kohtasi milloin pontikankeittäjiä, milloin alastomana aurinkoa ottavia mökkiläisiä.
Kaiken päälle tarinat kertovat siitä, millaisissa oloissa maaseudulla vielä varsin äskettäin asuttiin; tiettömien teiden takana, pienissä mökeissä ilman mukavuuksia.
Yksi mieleen jääneistä persoonista on Tauno Palo, jolla oli kesäpaikka vuodesta 1949 lähtien Kiskossa. Henttinen kehuu komean näyttelijän persoonaa ja kohteliasta käytöstä.
Palon saattoi tavata vaikka järven rannalta mattopyykiltä.
– Ei hän ollut yhtään sellainen, että tässä on Tauno Palo Helsingistä, vaan ihan tavallinen mökkiläinen. Eikä siinä tarvinnut nöyristellä, että anteeksi nyt, kun tulin nuohoamaan.
Lue koko treffatti-sarjan juttu painetusta lehdestä
