Skip to main content

Mogadishu avenue

Astumme Hakaniemen kauppahalliin. Iltapäivä on jo ehtinyt pitkälle. Hallissa tallustelee enää muutama asiakas, ja valtaosa myyntitiskeistä on jo sulkenut serminsä. Kömmimme yläkertaan. Siellä tuntuu olevan enimmäkseen lahjatavaroita ja muuta rihkamaa myyviä paikkoja. Löytyy sentään avoinna oleva kahvila.
Kahvilakin taitaa pian sulkeutua. Hyllyillä näkyy enää muutama torttu ja sopivasti kaksi maukkaan näköistä leipää. Onko tšekkiläistä? No, tietysti on! Otamme ostoksemme ja katselemme paikkaa. Iso pyöreä pöytä on sopivasti vapaana. Myyjä rohkaisee, että kyllä siihen saa istuutua.
Istun tuolille, joka kyltin mukaan kuuluu talousneuvos Sademiehelle. Kaverini istuu hienommalle paikalle, presidentti Tarja Halosen pallille. Vielä on yksi kylttipaikka vapaana. Se kuuluu presidentti Sauli Niinistölle. Viereisessä pöydässä puuhailee papereidensa kanssa yksi nykyhallituksen ministeri, mutta hän ei kiinnitä meihin huomiota. Huh huh, täällähän se tiivistyy.
Bongasin kesän alussa uuden venereitin Hakaniemestä Helsingin itäisiin saariin ja kaupunginosiin. Sitä piti kokeilla. Olemme nyt metsästämässä tätä laivaa. Tuli vaan saavuttua lähtöpaikalle turhan aikaisin.
Laituria lähestyessämme huomaamme, että m/s Okeanos lillii jo paikallaan. Laiturilla parveilee porukkaa. Toivottavasti mahdumme. Iloinen laivaleidi toivottaa tervetulleeksi. Menomatka Vuosaareen maksaa kymmenen euroa. Paluulippua metroon ei veneestä voi ostaa. No, ei tietenkään, tämähän on yksityisen yrittäjän hoitamaa laivaliikennettä, jota ei tueta kuten muuta seudun julkista liikennettä. Mahdumme vielä ulkokannelle.
Mereltä päin auringossa kylpevä itäinen Helsinki näyttää upealta. Ei Suomesta puutu varallisuutta, ei ainakaan näiltä, jotka rantojen lukaaleissa luurailevat. Tuolla komeilee Kulosaaren Casino. Nautiskelimme siellä vuonna 1967 silloisen morsiameni, sittemmin vaimoni kanssa kihlajaisillallista. Ei ollut opiskelija köyhä eikä kipeä. No, sen illallisen maksoin kyllä omista tienesteistäni. Opintorahoista ei ollut tietoakaan.
Itäisemmissä pikkusaarissa näkymät sen kun paranevat. Liu’umme läpi kapean Degerön kanavan. Matkustajia vaihtuu Vartiosaaressa, Satamasaaressa ja Iiluodossa. Kallvikin kierrettyämme se avautuu eteemme. Mogadishu Beach, Miami Beach, Aurinkoranta, Aurinkolahti. Hienolla rannalla on monta nimeä.
Vuosaarella ei ole kaksinen maine hienohelmojen piirissä. Alue yhdistettiin jo aikaisin metrolla keskustaan. Vuosaareen rakennettiin paljon vuokra-asuntoja ja sinne sijoitettiin runsaasti turvapaikanhakijoita. Vuosaaressa sijaitsevasta Meri-Rastilan tiestä tuli Mogadishu avenue. Jari Tervon kirjoittama TV-sarja vielä kruunasi paikan maineen.
Tuntuukin yllättävältä, jopa rohkealta, että huonomaineiseen Vuosaareen saatiin kaavoitettua Aurinkolahden kaltainen ökyranta. Gryndereiksi valikoitui Suomen suurimpia rakennusyhtiöitä skanskat ja yyiiteet etunenässä. Mereltä lähestyttäessä rannan talot näyttävät todella komeilta. Vastakohta Aurinkolahti Mogadishu Beach on räikeä!
Maan kamaralta katsellen ranta taloineen vaikuttaa koneella kaavoitetulta vakiokamalta, jonka edustalle on lätkäisty satama-allas. Onneksi metro vie vikkelästi täältä pois!

pajen

Jaa artikkeli: