– Tunnetko tuon. Se on kulorastas, tietää Metsähallituksen suunnittelija Kaj-Ove Isaksson Nenustannokan parkkipaikalla, kun puusta kuuluu linnunlaulua.
Kulorastas on yksi Teijon retkeilyalueen lajeista. Isaksson ei ole kuitenkaan linturetkellä, vaan selvittämässä, miten retkeilyalueen metsien ennallistamistyöt ovat purreet. Teijon metsiä on ojitettu aikoinaan puiden kasvun vauhdittamiseksi. Reilut kymmenen vuotta sitten aloitetussa ennallistamisessa ojia pantiin umpeen ja alun perin kosteat alueet soistuvat hiljaa uudestaan.
– Tässä sen näkee hyvin, männyt ovat kelottunet ja koivu valtaa alaa, näyttää Isaksson Lähteensuon pohjoispäässä.
Ennen Lähdesuon päätä on viimeksi poltettu metsälohko, pohja lykkää jo puolukkaa ja siellä täällä on pieniä männyntaimia.
– Retkeilyalue kuuluu polttojatkumoon, selvittää Isaksson.
– Metsää pitäisi ennallistaa polttamalla täällä parin kolmen vuoden välein.
Teijolla ovat puhuttaneet myös tuulenkaadot, esimerkiksi Sauruntietä reunustava alue on varsin ryteikköinen.
Mikael Nordström Metsähallituksesta kertoo, että tuulenkaatoja ei korjata.
–Jos ne ovat tiellä tai vaaraksi tiellä liikkuville ne siistitään tieltä pois.
Polun kohdalla oleva puu voidaan siirtää sivuun tai pätkäistä pois kulkureitiltä.
Koko juttu painetussa lehdessä
