Mathildedalissa puhuttiin viime viikolla siitä, miten meri näkyy Salon maisemissa, palveluissa ja elinkeinoissa. Strategiatyöpajan kutsussa mainittu ”Merellisen Salon visio” kuulostaa korkealentoiselta, mutta huoli voi olla aito.
Totta on, että Salo ei välttämättä monelle näyttäydy merikaupunkina; Särkisaloon tai Mathildedaliin saapuva ei ehkä mieti olevansakaan Salossa. Eipä toisaalta taida esimerkiksi Taalintehtaalle ankkuroituva miettiä, missä kunnassa ollaan.
Ruukinkylien vedet voivat olla kyläläisille rakkaat, mutta saaristona niitä ei pidäkään yrittää kaupata. Särkisalon osalta tilanne on ihan toinen.
Merellistä imagoa ei voi ajaa kuin käärmettä pyssyyn, mutta merellisten osien elinvoimasta kaupunki pitää osaltaan parhaiten huolen samoin kuin muidenkin: esimerkiksi tukemalla yrittäjyyttä ja pitämällä huolen peruspalveluista. Kun puitteet ovat kunnossa, muu toimeliaisuus syntyy jos on syntyäkseen. Mathildedal on esimerkki siitä, että paikallinen yritteliäisyys kertautuu ja asioita alkaa tapahtua. Kylää on markkinoitu meriyhteyden lisäksi paljolla muullakin.
Salon maantieteellisestä laajuudesta ja monipuolisuudesta kartalla on puhuttu useasti. Mielessä käy, onko kaupunki maineeltaan vähän kuin keskustansa vanki: mikä olisikaan imago, jos merenselkä aukeaisi sadan metrin päässä torista.
Liput aiheesta
Tällä viikolla liehuvat sateenkaariliput ja samat värit vilahtavat myös Perkkarin kannessa. Kerromme näin, että olemme mukana tuomassa esiin vähemmistöjen asiaa ja oikeuksia. Kun esimerkiksi sosiaalisen median kommentteja lukee, tämä työ ei taida muuttua koskaan tarpeettomaksi.
Salolaisittain Pride-juhlinta on vaatimatonta; kaupungissa ei ole esimerkiksi omaa Setan osastoa. Ehkä Turun Setan tarjonta paikkaa. Toisaalta joku muukin voi tarttua toimeen: miten olisi esimerkiksi Salon seurakunnan sateenkaarimessu – eikä sitä välttämättä tarvitse järjestää keskustassa.
