Laitumelta nousee muutama karvainen pää, kun joukko vieraita lähestyy aitaa.
–Ei heidän märehtimishetkeään niin vaan häiritä, naurahtaa Leipyölin tilaa isännöivä Antti-Jussi Räsänen.
Sarvipäät ovat ylämaankarjaa, jonka ensimmäiset edustajat Leipyöliin tulivat vuonna 2005. Tulevana lauantaina tilalla pidetään avoimien ovien päivä, jolloin sarvipäihin pääsee tutustumaan lähempää.
Päivän aikana tehdään lihakauppaa, mutta myös puhutaan karjanpidosta, uskoo Räsänen.
–Varmasti tulee saman alan ihmisiä katsomaan, miten meillä on joku tietty asia hoidettu, Räsänen sanoo.
Hän toteaa, että ylämaankarjan kasvattajilla kokemukset vaihtuvat muutenkin kiivaasti.
–Meillä on vilkas sisäinen Facebook-ryhmä ja keskustelupalsta.
Ylämaankarja on hidaskasvuinen liharotu; lihasonni on valmis vasta kolmivuotiaana. Tämä näkyy lihan laadussa, jota Räsänen kuvaa jopa riistamaiseksi.
Ylämaankarja on myös hyvä maisemanhoitaja. Leipyölin ympäristön laitumet ovat karjan hoitamia ja maisema on perinteiseen tapaan avoin.
Eläimet ovat haluttuja laiduntajia muuallekin:
–Kyselin keväällä Facebookissa kesälaidunta kolmelle hieholle, ja tarjouksia tulikin paljon, Räsänen kiittelee.
Highland cattlen historiaa on voitu jäljittää ainakin 1500-luvulle asti: rotuyhdistyksen sivulla todetaan, että rotua on tavattu tuolloin Skotlannin länsirannikon saarilla. Rotu on joka tapauksessa sopeutunut karuihin oloihin:
– Vaikka sataa räntää ja on viima, ne vaan kääntävät peränsä tuuleen päin, Antti-Jussi ja Jenni Räsänen kertovat.
–Nämähän voivat synnyttääkin lumihankeen, Jenni Räsänen muistuttaa.
Koko juttu painetussa lehdessä
