Ensin se ottaa nenään. Pitkään suljettuna olleen talon haju. Pölyn, paperin ja viikko sitten pestyjen lattioiden tuoksu. 
Käytävä on pimeä ja autio. Ilmoitustaulu seinällä on tyhjä.
Perniön entinen kunnantalo alkaa olla koko lailla hiljainen Siitä ei ole kauaa, kun näiden käytävien varsilla työskenteli nelisenkymmentä henkeä. Viime viikon keskiviikon lopulla työntekijöitä talossa oli kaksi, ja heidänkin lähtönsä tulee eteen ennen kuin lehti on puussa.
Kun ikkunoissa vielä toistaiseksi palavat joulukynttilät ovat sammuneet, on musta kunnantalo kuin parempikin kummituslinna keskellä kylää.
Talvisena iltapäivänä tunnelma käytävillä on vähän sama kuin kuvissa Tsernobylin aavekaupungista. Taulut ovat jääneet seinille, yksinäinen kahvimuki tuonne ja paperiteline tuonne. Juliste seinässä kertoo uuden Salon syntyvän 1.1.2009. Osa huonekaluista on pistetty uusjakoon, komeimpana kunnanjohtajan huoneen sohva joka sai uuden paikan lukiolta.
Samaisessa kulmahuoneessa on tosin vielä muistoja jäljelläkin. Seinällä on pari muistolaattaa; Salon kaupunki on lahjoittanut lautasen Perniölle vuonna 1980 ja alempana on Nummin kippitehtaan lahja. Joskus nämä pokattiin, käteltiin ja oltiin juhlavia, nyt ne keräävät pimeässä huoneessa pölyä.
Lue koko juttu ja viimeisten työntekijöiden kuulumiset painetusta lehdestä!
