– Hiirihaukkako tuolta lähti, innostuu Kosken kartanon isäntä Fredrik von Limburg Stirum, kun metsässä lehahtaa puun oksalta lentoon iso petolintu.
Kartanon metsissä on paljon petolinnuille sopivia järeitä, vanhoja puita joita halutaan vaalia.
Toisaalta metsissä harjoitetaan myös metsätaloutta, mikä tapahtuu jatkossa entistä suunnitelmallisemmin ja harkitummin: Kosken kartano sai ensimmäisenä Suomessa yksityisen FSC-sertifikaatin.
Sertifikaatti antaa tiettyjä velvoitteita ja ehtoja metsätaloudelle. Esimerkiksi viisi prosenttia alueista on jätettävä kokonaan metsätalouden ulkopuolelle ja toiset viisi prosenttia päätehakkuiden ulkopuolelle. Samoin hakkuualueiden uudistamisessa on pidettävä huoli siitä, että tietty määrä puustosta on lehtipuuta. Yksi suositus on, että pesimäaikaan ei tehtäisi hakkuita.
Sertifikaatin saamiseksi on tehty töitä noin vuoden ajan.
– Se sopii kokonaispakettiin meille, kun olemme olleet muutenkin aktiivisia ympäristöasioissa. Elintarvikepuolella se on ollut valtti, nähtäväksi jää onko se sitä myös metsätaloudessa.
Odotuksia siihen suuntaan on: Fredrik von Limburg Stirum kertoo, että puun alkuperä, ja tapa miten metsää on hoidettu, kiinnostaa jatkuvasti enemmän myös ostajia.
Suomeen joudutaan parhaillaan tuomaan FSC-sertifioitua puuta ulkomailta, sillä valtaosa metsistä on löyhemmän PEFC-sertifoinnin piirissä. Suomalaismetsänomistajilla on jonkin verran yhteisiä FSC-todistuksia, mutta yksittäisiä toistaiseksi vain Koskella.
Von Limburg Stirum visioi jopa tilannetta, jossa puu voisi olla merkkituote:
– Ajatellaan, että olisi esimerkiksi vanha koivikko, jonka puu käy vaikka huonekalujen valmistukseen. Olisi hienoa, jos sen voisi myydä erikoissahalle ja siinä olisi päällä FSC-leima ja Kosken kartanon merkki.
Kosken kartanon metsäpinta-ala on noin tuhat hehtaaria ja puuta hakataan vuosittain viidestä seitsemään tuhatta kuutiota.
– Parhaillaan suunnittelemme, mitkä ovat ne alueet jotka jatkossa rauhoitetaan metsätaloudelta, kertoo von Limburg Stirum.
Von Limburg Stirum rohkaisisi muitakin metsänomistajia miettimään esimerkiksi Metso-ohjelmaa.
– Monelle metsänomistajalle suojelu on mörkö, hän harmittelee.
