Kahvi ja sokeri raamittivat viitisentoista vuotta Suomessa kestänyttä pula-aikaa. Ne olivat ensimmäiset säännöstelyyn laitetut hyödykkeet 1939 ja viimeiset järjestelmästä vapautuneet tuotteet 1954.
Kun oikeata kahvia ei ollut enää saatavilla, oli sillekin keksittävä korvike.
Kahvin korvaavassa tuotteessa oli aluksi neljäsosa kahvia ja kolme neljäsosaa ruista, ohraa, sikuria tai voikukanjuurta. Niin sanottuun vastikkeeseen ei laitettu kahvia lainkaan.
Särkisalolaissyntyinen Hanna Bastman-Sjöberg päätti tehdä makumatkan menneeseen; hän ryhtyi syksyllä valmistamaan myyntiin korviketta, jonka ainesosat ovat veden lisäksi ruis, vehnä ja voi.
Pula-ajan hengen mukaiseen paperiseen korvikepussiin on kirjoitettu myös valmistusohje: sekoita pussin sisältö litraan vettä, kiehauta viisi minuuttia poreillen ja anna seistä kymmenen minuuttia.
Bastman-Sjöbergin valmistama korvikekahvi on neutraali tuote: se ei maistu pahalta, mutta ei oikein hyvältäkään. Kofeiinia ei juomassa ole.
Hanna Bastman-Sjöbergilla on haave ja oikeastaan toivekin siitä, miten voisimme kodeissamme viettää Suomen satavuotisjuhlaa 6. joulukuuta 2017.
– Kun katsomme televisiosta itsenäisyyspäivänä ensin Tuntemattomaton sotilaan ja sen jälkeen Linnan juhlia, voisimme juoda korvikekahvia ja nauttia muistakin pula-ajan tuotteista, hän vinkkaa.
Salon kaupungintalossa järjestetyissä maistiaisissa korviketta maistoi halikkolainen Kirsti Söderholm, 94.
– Sikuri toisi tähän korvikkeeseen karvaamman maun. Tällaisessa pannukahvissa selvikkeenä on aikanaan käytetty pestyjä ja kuivattuja lahnan suomuja.
Kirsti Söderholmin tarkkoihin päivärutiineihin kuuluu oikea kahvi: Päivittäin hän laskeutuu hissittömän talon kolmannesta kerroksesta alas ja käy rollaattorinsa tuella tervehtimässä tuttujaan Halikon Kaffekellarissa.
Koko juttu painetussa lehdessä
