Kalastus on monenlaisen väännön kohteena.
Viimeksi eilen ministerit Antti Rinne (sd) ja Petteri Orpo (kok) olivat Ylen uutisten mukaan napit vastakkain siitä, tulisiko myös yli 65-vuotiaiden jatkossa maksaa kalastuslupa.
Toteutuessaan uusi maksu olisi 35 euroa henkeä kohti.
Kohtuulliselta yksi yhtäläinen maksu ei tunnu; silloin tällöin kaksi kalaa pyytävän sunnuntaikalastelijan saaliin kilohinta nousee kohtuuttomaksi. Niille, joille itse pyydetty kala on jopa ruokavalion kulmakivi, ei sama summa ole isokaan.
Toisaalta tuottoja tarvitaan, jotta varoja esimerkiksi istutuksiin ja muuhun kalavesien hoitoon on jatkossakin. Maksujärjestelmän on oltava sama koko maassa, mutta järkevältä tuntuisi, että lupia olisi edelleen eri hintaisia; yhdellä vieheellä pyytävien saalis ei ole samaa luokkaa kuin pitkiä verkkojatoja uittavien, joten maksukin voi olla erisuuruinen.
Samaan aikaan puhutaan siitä, mitä tulee kalastaa. Suomen haukiseura totesi eilisessä tiedotteessaan, että Suomen eläinsuojeluyhdistysten esittämä täydellinen kielto ns. pyydystä ja päästä- kalastamiselle olisi kalakantojen tuho.
Vastakkain on kaksi vahvaa näkemystä. Kyse on siitä, mitä kalastukselta odotetaan. Pyrkimys saada koukkuun vain ”se suuri”, jonka kanssa poseerataan hetki ennen kalan vapauttamista, vaikuttaa huonosti harkitulta. Jos sitä suurta ei yritetäkään satimeen, näille tärkeille yksilöille ei aiheuteta vahinkoa ja ne jäävät osaltaan pitämään oman lajinsa kannoista huolta.
Lähtökohtaisesti kalastuksen olisi oltava luonnossa liikkumista ja ruoan hakemista, joka tehdään luontoa ja eläimiä kunnioittaen. Myös aiemmin vähempiarvoisena pidettyjen kalojen olisi hyvä alkaa kelvata keittiöön.
