Kemiöläinen Ulla Andersson laitettiin kuusivuotiaana ruotsinkieliseen kouluun. Kemiönsaarella ruotsia puhuvalle se on selvä asia, mutta Andersson oli suomenkielisestä perheestä. Äiti oli kotoisin Somerolta ja isän äiti Paimiosta.
– Äidin ei tarvinnut opetella ruotsia koskaan, sillä naapurit olivat suomenkielisiä ja kaksikielisessä kunnassa pärjäsi arkiasioissa suomella. Isä ymmärsi kyllä hyvin, mutta ei puhunut ruotsia, Andersson kertoo.
Tjudan ruotsinkielinen koulu sijaitsi neljän kilometrin päässä, kun vastaavasti suomenkielinen koulu olisi ollut useiden kilometrin päässä Kemiön keskustassa. Lisäksi tukena olivat Anderssonin serkut, jotka opiskelivat samassa koulussa, vaikka hekin puhuivat kotona suomea.
Uusi kieli tarttui nopeasti nuoreen Anderssoniin, jopa siinä määrin, että hän joutui miettimään äidinkieltään.
– Muistan 14-vuotiaana rastittaneeni johonkin lomakkeeseen kummatkin kohdat kun kysyttiin äidinkieltä. En tiennyt silloin, että vain yksi pitää valita.
–Äiti aina tapasi sanoa, että suomen kieli on niin kaunis ja niinhän se on.
Kaksikielisyys on Anderssonin mielestä maailman paras asia. Sen vuoksi hän puhuu mielellään kielten opiskeluiden tärkeydestä niin nuorena kuin mahdollista.
– Huomasin, että englannin opiskelu oli helppoa, kun osasi jo ruotsia. Ruotsin kanssa pärjää myös Norjassa, joten se on jo valtavan suuri määrä ihmisiä, joiden kanssa voi kommunikoida samalla kielellä.
Tänään keskiviikkona vietetään ruotsalaisuuden päivää. Lue koko haastattelu 7.11. lehdestä!
