Salon paikallisliikenne Paikku on palvellut kaupunkilaisia nykyisellä nimellään noin kuuden vuoden ajan.
Uusi asia paikallisbussit eivät ole: joku muistaa jo vuosikymmenien takaa Salon keskustassa ajaneet ”paikkurit”, joku taas maaseudulta sen, kun vakiovuoroja kulki ainakin kuntakeskusten välillä taajaan.
Perkkarinkin jutuissa on toistunut viime vuosina Paikun suurin puute kuntalaisten mielestä: ilta- ja viikonloppuvuoroja on kaivattu. Vastapuolen argumentti on ollut, että busseissa on joka tapauksessa jo nyt tyhjiä penkkejä.
Salon elinvoimajaosto täräytti tiistaina pöytään reippaan avauksen: kun liikennettä seuraavalle sopimuskaudelle hankitaan, hankitaan sitä niin, että Paikulla olisi myös ilta- ja viikonloppuvuoroja. Tyhjien penkkien laskijat epäilemättä kavahtavat, mutta jostain on pakko aloittaa, jos kehittää oli aie ja mikä muu se voisi olla.
Salon maaseudusta ei saa väkirikasta Helsinkiä, missä yhden metron tai raitiovaunun suhahtaessa nenän edestä on kohta seuraava jo tulossa. Yhtä tiheään vuoroja ei ole luvassa, mutta josko suunnittelussa löytyisi sellainen taajuus, jolla bussi olisi houkuttelevampi vaihtoehto, vaikka tottumus olisikin se, että liikkeelle on päästävä tasan oman aikataulun mukaan ja mielellään ovelta ovelle.
Ihan mahdoton tehtävä ei ole. Turun Sanomissa oli keskiviikkona juttu Tampereelta, missä on satsattu joukkoliikenteeseen isosti. Näkyvin investointi on pidetty ja pikkukaupunkiin utopistinen ratikka – mutta myös bussiyhteyksiä on kohennettu. Juttuun haastateltu Tampereen tapahtumajohtaja Perttu Pesä heitti haastattelussa, että ”miehet, jotka eivät ole 30 vuoteen Mersun ratista luopuneet, ovat löytäneet ratikan”.
Nähtäväksi jää, saavatko uudet Paikku-vuorot jonkun hellittämään ruorista ja astumaan kyytiläiseksi.
