–Me olemme tällaisia hämärähommien tekijöitä, virnistää Ana Schorin.
Mikko Pääkkönen myöntelee ja selailee samalla painotuoretta Vuoden luontokuvat-kirjaa.
Schorinin keittiössä jutusteleva perniöläiskaksikko menestyi komeasti Vuoden luontokuva-kilpailussa. Pääkkösen käsissä kuluva kirja ja pöydällä lepäävä kunniakirja kertovat loput: Koskella asuva Ana Schorin otti voiton kilpailun lintukuvasarjassa ja Ylikulmalla asustava Mikko Pääkkönen kakkossijan nisäkäskuvien sarjassa.
Pääkkönen menestyi kuvallaan, jossa mäyräklaani on iltahämärissä liikekannalla. Schorin palkittiin kuvasta, jossa koppelo ottaa ensimmäisen katsekontaktin vastakuoriutuneeseen poikaseensa. Hän sai lisäksi jäsenäänestyksessä kunniamaininnan kuvastaan hirvinaaraasta vasoineen kurkisuolla.
Keittiössä viriää keskustelu siitä, mikä hyvän kuvan tekee. Tekniikka yksin ei vielä riitä.
–Joku koukku kuvassa pitää olla, Schorin tiivistää.
Koppelokuvassa koukku ja jippo on emon ja poikasen ensimmäinen yhteys ja herkkä hetki.
Kuvan takia kamera oli metsässä piilokojussa putkeen pari viikkoa.
–Ja hyvä kuva on hyvä kuva, vaikka siinä olisi aiheena lapio, Pääkkönen letkauttaa.
Ana Schorin miettiikin, että hyvää kuvaa ei niinkään oteta, vaan kärsivälliselle se annetaan. Lajituntemuksen, pitkän pinnan ja oikean asenteen tärkeyttä korostaa Pääkkönenkin; mäyrien seuraaminen oli kevään kestävä projekti.
Pääkkönen ja Schorin korostavat sitä, että kuvaajan pitää osata liikkua luonnossa sekä tuntea kohteensa ja alueensa.
Miesten kuvat ovat samalla kuvia lähiluonnosta; Schorin liikkuu paljon lähellä kotiaan, Salon ja Raaseporin rajan metsissä. Pääkkönen seurasi mäyrien puuhia Kiskon Aijalassa.
Lähellä lääninrajaa ei voi sivuuttaa myöskään susista puhumista. Molempia aihe kiehtoo, mutta hyvän kuvan saaminen onkin toinen asia. Kaukaa otettu kuva sudesta pellolla ei vielä riitä.
Schorinille sydämenasia on metso, etenkin urosmetso, joka kärsii rujosti tehdyistä päätehakkuista. Schorin toteaa, että luontokuva voi olla ja usein onkin kannanotto, mutta yksittäisen kuvaajan on viisaampaa kertoa luonnosta positiivisen kautta; esittää, mitä metsissä vielä on.
