Tämähän on idylli: funkisrakennukset kylpevät kevätauringossa ja meri kimmeltää avoimena.
Germundsvidjan alueen rakennuksia Perniössä asuttavat nyt mielenterveyskuntoutujat ja toimintaa alueella pyörittää Esperi Care. Edelleen on kyse ihmisten hoitamisesta ja auttamisesta kuten vuosikymmenien aikana sitä ennenkin. Alkoholistiparantola alueella avattiin vuonna 1938 ja vuonna 1991 toimintansa samoissa rakennuksissa aloitti vastaanottokeskus.
Mitä mahtuu kuluneisiin vuosiin ja vuosikymmeniin, selviää painotuoreesta kirjasta ”Ihmisiä ihmillisyyden äärellä”. Teoksen on kustantanut Perniön kotiseutuyhdistys ja sen on pääosin haastatteluista kirjoittanut perniöläinen toimittaja Minna Urpo.
Kertojien ydinjoukkona ovat Perniön huoltolassa karjanhoitajana toiminut Leo Fadjukov, tilanhoitajana työskennellyt Isto Laamanen ja puuseppä Matti Rytkönen.
–Tämä oli hyvin omavarainen yhteisö ja työntekijöiden piti asua alueella, Minna Urpo tähdentää.
Huoltolassa kantavana ajatuksena oli saada alkoholistit kiinni töihin ja sitä kautta normaaliin arkeen ja päivärytmiin. Alueella oli muun muassa viljanviljelyä, kasvihuoneita, sikala ja kanojakin, samoin puusepänverstas. Esimerkiksi Hangon ja Tammisaaren varuskuntiin huoltolan pelloilta toimitettiin 30 tonnia perunaa vuosittain.
Kirjan kuvitus kertoo osaltaan arjesta huoltolassa: nimenhuutoja, työntekijöiden kalastusretkiä, karjanhoitoa, joulunviettoa. Vaikka huoltolassa oltiin paossa viinaa, polte juomaan oli kova.
–Alueelle kyllä piiloteltiin pulloja ja oli kiljutonkkiakin käymässä, Minna Urpo kertoo.
Keskeinen asia tietysti on, miten jakso huoltolassa alkoholismiin tehosi. Moni palasi aina uudestaan. Kirjassa kerrotaan toisenkinlainen tarina Karista, joka laitoskierteen ja vankilakeikankin jälkeen lopulta raitistui. Se oli enemmän kuin oma poika, tuumi Fadjukov.
Kirja julkaistaan ensi viikon maanantaina; painetussa lehdessä päiväksi oli kirjoitettu virheellisesti tiistai.Tilaisuus pidetään Esperin ruokalassa klo 18.
