Kari Itäluoma ottaa kylmästä kolme taikinapullaa, asettaa jauhokekoon ja yhdessä hujauksessa on pyorittänyt siitä käsin kolme säntillisen pyöreää pizzapohjaa. Hetkessä ne ovat siirtyneet toiselle pöydälle päällystämistä varten ja sen jälkeen ei tehtävänä olekaan kuin nostella pizzat uuniin.
– Ei täällä kaulimen kanssa pärjää, kun pitää saada uunit nopeasti täyteen, Itäluoma toteaa.
Hän huhkii nykyään Matildedalissa Ruukin Krouvin ravintoloitsijana, mutta on pyörittänyt pizzoja ravintoloissa useammalla vuosikymmenellä, ensimmäiset 1980-luvulla.
Nyt Ruukin Krouvin pizzat ovat saaneet tunnustusta: ruoka.fi-verkkopalvelun lukijat äänestivät syksyn aikana mielestään parhaita pizzapaikkoja. Voittajaksi kiilasivat suuret ketjut Kotipizza ja Rosso, mutta pieni Ruukin Krouvi kiri sijalle viisi.
Mikä Ruukin Krouvin pizzat sitten nostaa kärkiviisikkoon?
– Sitä on paha kysyä minulta, kun en käy missään muualla pizzaa syömässä, nauraa Itäluoma.
Hetken miettimisen jälkeen hän nostaa avainasiaksi huolellisuuden: pohjan on oltava laadukas, niin että sen saa lapiolla uuniin ja vielä lapiolta poiskin. Pöytien on oltava jauhottomat, puhtaat ja kuivat. Itse paistamisessakin tarvitaan silmämittaa, tarkkuutta ja tuntumaa välineisiin.
Krouvin tomaattikastike tehdään omalla reseptillä.
– Voisi sitä sanoa, että se on salainen, myhäilee Itäluoma.
Iso osa lopputulosta ovat luonnollisesti päällysteet; takavuosien säilykkeistä on otettu harppauksia eteenpäin. Esimerkiksi paprika viipaloidaan tuoreesta.
– Joskus aikanaan ravintoloissa käytettiin sitä tölkkipaprikaakin, oli sekin kamaa, huokaisee Itäluoma.
Pizzalla on joidenkin mielessä maine roskaruokana, mutta Itäluoma ei väitettä purematta niele.
– Jos nyt laitat vaalean leivän päälle kinkkua, juustoa ja tomaattiviipaleen, niin eikö se ole pizza silloin.
Krouvin listalla on kahdeksan eri pizzaa. Renki on lastattu salamilla, jalopenolla ja punasipulilla. Samansuuntaisesti on päällystetty ravintoloitsijan omakin mielipizza.
