Skip to main content

Hoitotyössä pikkuasiasta voi tulla hyvä käytäntö

Tuija Skarp aloitti työuransa Perniön terveyskeskuksen pesulassa. Nyt työmaa on Salon pääterveysasemalla  ja rintapielessä tittelinä osastonhoitaja.Työpöydällä on papereita useammankin pinon tarpeeksi ja muistilaput päälle.
–Tuntuu, että paperit vielä ovat lisääntyneet viikonlopun aikana, naurahtaa pöydän haltija Tuija Skarp.

Täysi pöytä on yhdessä huoneessa Salon pääterveysasemalla, missä perniöläinen Skarp työskentelee kotisairaalan ja päivystyksen yksikön osastonhoitajana.

Skarpia voi pitää hoitotyön konkarina; takana on yli 30 vuotta sairaanhoitajana ja 13 vuotta tulee täyteen myös esimiestehtävissä.  Kokemus on paketoitu nyt tunnustuksen muotoon: Tuija Skarpille myönnettiin hiljakkoin laatuaan ensimmäinen johtajuuden erityispätevyys. Pätevyyden arvioinnin tekivät Tehy ja sen yhteistyöjärjestöt.

Hakijoiden tehtävinä oli koota portfolioon koko työ- ja koulutuskokemuksensa, ja aineistoa täydennettiin muun muassa esimiesten lausunnoilla. Arvioinnissa katsottiin niin hakijan asiantuntijuusalueeseen liittyvää osaamista ja sen teoreettista hallintaa kuin myös näyttöä asiakaslähtöisen toiminnan johtamisesta. 
–Kieltämättä itsekin yllättyi, kun portfoliota kokosi, että tällainen ja tällainenkin on tullut käytyä läpi, Skarp sanoo.
–Toisaalta moni muu täältä terveyskeskuksesta olisi voinut täyttää samat kriteerit. Minulla nyt sattui olemaan sellainen tilanne, että ehdin pätevyyttä hakea. Meillä on hirmuisen hyvä porukka täällä. 

Tuija Skarpin koko työ- ja koulutushistoriaa olisi turha listata, mutta portfoliosta nousee esiin muutamiakin asioita. 
Muistiin on jäänyt esimerkiksi kotisairaalan perustaminen Saloon vuonna 2002. Skarp toimi hankkeen projektityöntekijänä, ja ratkaistavana oli pitkä rivi asioita kuten henkilökunnan tarve, viestintä ja ennen muuta yhteistyö aluesairaalan ja terveyskeskuksen kesken.

Yksi johtajuuden erityispätevyyden kriteereistä on se, että hakija osaa valita muualtakin hyviä käytäntöjä omaan työhönsä. Kotisairaalan perustaminen on tästä esimerkki; vuonna 2002 vastaavaa toimintaa oli lähinnä pääkaupunkiseudulla.
–Siinä piti olla sinnepäin yhteyksissä ja kysyä kolme hyvää ja kolme huonoa, jos vähän karrikoidaan, Skarp muistelee.

Hyvät käytännöt eivät useinkaan ole isoja asioita; Tuija Skarp muistaa nuorena pesulatyöntekijänä ihmetelleensä, miksi kokeneemmat työntekijät silittävät lakanoista päärmeet niin huolella. Selitys tuli kysyttäessä: näin ne eivät aiheuta ihovaurioita ja sitä kautta makuuhaavoja ja lisää hoidettavaa.
–Esimiehellä pitäisi aina olla vastaus siihen, jos joku kysyy, että miksi joku asia tehdään niin kuin tehdään.

Koko juttu painetussa lehdessä

Jaa artikkeli: