–Nyt mun käsi on ihan lehmänen.
–Toi melkein nuolaisi minua.
Tenholalaisen Herrgårdin tilan lehmiltä ei puuttunut silityksiä ja taputuksia, kun linja-autollinen Kemiönsaaren keskuskoulun oppilaita tuli vierailulle uuteen pihattoon. Lannan tuoksulle nyrpistely loppui saman tien, kun Magnus Österlund avasi oven lehmien luokse. Lehmät olivat yhtä uteliaita kuin lapsetkin ja tulivat taputettaviksi.
Herrgårdin uusi navetta valmistui tammikuussa. Parhaillaan siellä on 85 lypsävää lehmää, hiehot mukaan lukien yli sata.
Navetta on automatisoitu ruokintaa lukuunottamatta.
Osa Herrgårdin lehmien tuottamasta maidosta jalostuu vähän matkan päässä jäätelöksi.
–Lisäaineetonta ja ilman keinotekoisia aromeja, kertoo Sofia Stolpe, toinen jäätelötehtailijoista.
Tilan jäätelöä tehdään ympäri vuoden, sesongin aikana tietysti enemmän.
Kaiken takana on kemiöläinen Ulla Andersson, joka täytti joulukuussa vuosia. Andersson ilmoitti, ettei halua mitään tavaraa lahjaksi, vaan rahaa, joka annetaan avustuksena yhdelle luokalle tai ala-asteelle maitotilalle tehtävää retkeä varten.
–Olen itse kasvanut pientilalla, kuten useimmat siinä kylässä. Oli neljä lehmää, kanoja ja joulupossu, kertoo Andersson.
Kemiönsaari on maatalouspitäjä, mutta lehmiä on harvassa.
Andersson suunnitteli ensin retkeä Kuralan kylämäkeen, mutta tuli siihen tulokseen, että lapset voisivat nähdä nykyaikaa.
Herrgårdissa on viime viikon jälkeen vieraillut sata kemiönsaarelaista koululaista ja kaksi koulua on vielä tulossa.
Koko juttu painetussa lehdessä
