Leikkauslistojen ja säästöjen lomasta tupsahtelee myös myönteisiä uutisia.
Perniön yhteiskoulussa on nähty vaivaa kiusaamisen ehkäisemiseksi jo pitkään. Käytännön työkaluna on ollut valtakunnallinen KiVa Koulu-ohjelma, joka tarjoaa kouluille keinoja ja ohjeita kiusaamistilanteisiin.
Myös mittarit ovat yhteismitallisia, ja niiden mukaan Perniössä on tartuttu toimeen päättäväisesti, tuloksena pääsy ohjelmassa menestyneimpien kymmenen koulun joukkoon.
Toivoa sopii, että sijoitus motivoi jaksamaan työssä vastedeskin. Ohjelma teettää opettajilla oman määränsä lisätyötä, jolle olisi myös löydettävä aikansa ja paikkansa.
Asian tärkeyttä ei voi kiistää. Koulun pienuus voi olla yksi selittävä tekijä siinä, että tilanne on niinkin hyvä kuin se on – oppilasmassa ei ole yhtä valtava kuin tuhansien oppilaiden kouluissa.
Siitä ei puolestaan ole epäilystäkään, etteikö maalaiskoulussakin osattaisi tarpeen vaatiessa inhoja kiusaamiskeinoja.
Yksi niistä on se, mikä ei näy välituntitönimisenä, huuteluna ja kenkien piilottamisena. Kiusaaminen tapahtuu nykyään myös netissä, missä huhupuheet ja haukut leviävät sekunneissa tuhansille lukijoille.
Helposti voisi ajatella, että tähän asiaan pitää puuttua jo silloin kun netinkäyttöä vasta opetellaan – siis jo päiväkodissa tai ala-asteella. Tehty työ ei ole lainkaan lopussa.
Toinen kysymys on, mistä löytyvät resurssit ja osaaminen seurata nuorten nettikäytöstä, ja kuuluuko koko nettikäyttäytyminen enää koulukiusaamisen piiriin.
Toisaalta tavoitteen ei pidäkään olla vain koulussa tapahtuvan kiusaamisen ehkäiseminen, vaan se että kiusata ei muuallakaan, eikä aikuisenakaan sen jälkeen kun koulun ovet ovat viimeistä kertaa takana sulkeutuneet.
