Pahemmatkin vauriot olisi voinut tulla.
Joonas Särkinen esittelee taksinsa keulaa; konepelti on kurtussa, lokasuoja irvistää, ajovalon kiinnike on pettänyt.
–Ajaa tällä voi, mutta korjaamolla sanottiin, että aika paljon joutuu piilossa olevia osia vaihtamaan, Särkinen kertoo.
Jäljet pikkubussin keulaan jätti runsas viikko sitten hirvenvasa.
Syksyn illat hämärtyvät ja hirvieläimet ovat liikkeellä. Peuran ”kyttäysjahti” on ollut käynnissä syyskuun alusta lähtien. Eteläisen Salon asukkaille hirvet, peurat ja kauriit ovat tuttu näky. Kiireestä hämärän aikaan varoitellaan, mutta onnettomuus voi käydä, vaikka ratissa olisi ammattimies valoisaan aikaan. Särkinen osui hirvenvasaan kantatiellä vanhan Lehmijärventien liittymän kohdalla aamulla ennen seitsemää.
–Katsoin, että emä tulee tuolta ja että vasa on siinä tien vieressä rautatiekiskoilla. Mutta puskassa olikin toinen vasa, jota en yhtään nähnyt ja se lähti sieltä tulemaan. Pirun yllättävä tilanne.
–Kaksi eläintä ehdin väistää mutta kolmatta en. Se osui autoon, pyörähti siitä toiselle kaistalle ja jatkoi matkaa.
Onni onnettomuudessa oli, että Särkinen oli jo lyönyt jarrut pohjaan. Vauhtia osumahetkellä oli ehkä 40 km/h.
–Jos olisi ollut se kahdeksankymppiä, vasa olisi voinut isossakin autossa tehdä pahaa jälkeä. Yllättävän kovin se nytkin tömähti.
Vuodessa noin 130 000 kilometriä ajavan Särkisen kanta on selvä: peurakantaa tulisi pienentää tuntuvasti.
Samaan hengenvetoon yrittäjä koputtaa puuta: nyt kirjattu tapahtuma oli ensimmäinen kosketus hirvieläimiin.
Särkinen kertoo, että etenkin peuroja näkee päivittäin..
Särkinen tuumii, että eteläinen Salo kauttaaltaan on aluetta, jossa peuroja etenkin riittää. Väli Perniön kirkonkylästä Ylikulmalle nousee peurarikkaana alueena esiin, samoin Strömma ja kantatie monin paikoin.
