Monen monta muistoa liittyy kolmeen Perniössä purku-uhan alla olevaan taloon. Lukijoista aika moni on asioinut terveysasemalla, hikoillut vanhassa koulussa tai saanut rokotuksen lääkäritalon tiloissa.
Näillä rakennuksilla on tunnearvoa – ja muutakin, kuten alueellisen vastuumuseon lausunnot kaupungin hakemasta purkuluvasta osoittavat. Rakennuksia ei ole suojeltu, mutta paikallista ja kulttuurista arvoa niillä on niin, että museo vastustaa purkamista.
Perniö ei ole ainoa paikkakunta, jolla juuri tämänikäisiä rakennuksia jää käsiin: jälleenrakennuskaudella nousi uutta sinnekin, mistä palvelut ovat sittemmin hävinneet tyystin. Ajan henkeä huokuvissa, tulevaisuudenuskoisissa aikansa uutisfilmeissä voi kuvitella näkevänsä juuri 50-luvun puolivälin rakennuksia.
Rakennusten kauneus on katsojan silmässä: linjakkaina ja ajattominakin niitä voi pitää.
Käyttökokemukset ovat tosin osoittaneet, että aivan ongelmattomia eivät nämäkään ole, vaikka monen mielestä sen vanhan ja hyvän ajan taloja.
Samaa keskustelua käydään siis varmasti muuallakin: joko tyhjäksi jää 50-luvun rakennuksia tai uudempiakin – ja paljon niitä on purettukin.
Perniössäkin riittää puntaroitavaa: mikä on tyhjenevien hoivakotien tulevaisuus, entä Saurun koulun?
