Minä ajoin koko yön, lauloi Edu Kettusen samannimisen kapppaleen kertojaminä vuonna 1989.
Jotain on sen jälkeen muuttunut.
– Kovin kaukaa en enää aja keikalta yöksi kotiin, myöntää Kettunen.
Kilometrejä kertyy syksyn aikana joka tapauksessa: Edu Kettusen uusi albumi Kadonnut maailma julkaistaan huomenna, ja levyn julkistamisen yhteydessä hän tekee myös sarjan keikkoja.
Uuden levyn synty vain pari vuotta edellisestä oli yllätys tekijälle itselleenkin.
– Seitsemän-kahdeksan biisin runko syntyi hyvin luontevasti. Ajatus ei ollut ollenkaan, että tekisin vielä uutta levyä.
Edellinen albumi syntyi bändin kanssa, nyt julkaistava kokonaisuus on taas vankasti Kettusen omaa käsialaa. Hän on soittanut itse pääosan instrumenteista. Mukana on myös vierailijoita, kuten kiertueellakin mukana olevat Ninni Poijärvi ja Mika Kuokkanen.
Työtapa, itsenäinen puurtaminen, on Kettuselle ominainen.
– Se on se minulle paras tapa nykyään, että lähtee aamulla töihin. Jos joskus nuorempana kokikin sellaisen ihmeen kuin inspiraatio, niin nyt siihen ei voi luottaa, hän nauraa.
Valmista on myös syntynyt: omille levyilleen tekemiensä kappaleiden määräksi Kettunen laskee noin puolitoistasataa, muille tehtyjen tekstien kanssa määrä nousee jo viiden-kuudensadan hujakoille.
Broadcastin riveissä Kettunen oli mukana viidellä albumilla ja nyt julkaistava sooloalbumi on jo neljästoista.
Uudelta levyltä radiosoittoon päätyi ensiksi kepeä ”Taas yksi aurinkoinen päivä”.
Se ei ole kuitenkaan koko totuus albumista.
– Mukana on vaikeampaa, syvemmällekin menevää tekstiä.
Kadonnut maailma on punaisena lankana halki levyn.
– Kadonnut maailma voi olla jokaiselle eri asia. Se voi olla ammoin kadonnut ystävä, joku toteutumatta jäänyt haave tai ihan joku kadonnut paikka, Kettunen puntaroi.
Koko juttu painetussa lehdessä
