Hups. Ida Tallqvistilta tippuu marketin lattialle avainnippu. Hän huomaa sen muutaman metrin kuljettuaan.Tallqvist antaa käskyn, ja musta koira kipaisee viivana viereltä hakemassa nipun ja vie sen takaisin käteen.
–Koulutuksessa käydään läpi pienemmätkin esineet, pankkikortinkin nostaminen onnistuu, Tallqvist kertoo.
Musta koira on parivuotias labradorinnoutaja Zia, joka on juuri valmistunut avustajakoiraksi.
Avustajakoiria voisi ajatella opaskoirien kollegoina: avustajakoirat työskentelevät muun muassa liikuntavammaisten, esimerkiksi pyörätuolia käyttävien ihmisten apuna arjessa. Axxell-koulutusyhtymän Kemiön toimipiste on ainoa Suomessa virallisesti avustajakoiria kouluttava taho.
Takana on pitkä koulutus; koiran opetus alkaa heti sen tultua noin seitsenviikkoisena opistolle.
Labradorinnoutaja on ainoa rotu, josta Brusabyssä koulutetaan avustajakoiria. Perusteet ovat selvät: rotu on sosiaalinen ja hyväntahtoinen.
–Zia on varsinainen hikipinko. Kun sen piti nostaa lompakko, ja se tippui tiskiltä kaupassa, se teki sen uudestaan niin kauan että lompsa ei tippunut, Tallqvist nauraa.
Samaten luonteesta kertoo se, että Tallqvist jätti koiran kerran tarkoituksella seinustalle kauppakeskuksessa ja meni itse vähän matkan päähän. Koiran luokse tuli kohta lapsia sitä silittelemään, mutta Zia pysyi täysin tyynenä eikä kiinnittänyt lapsiin mitään huomiota, ihan kuten oli opetettukin.Kaikki tapahtuu käskystä: vasta, kun koiralta on otettu liivit pois ja annettu lupa rentoutua, se tekee sen.
Suuri kita osaa olla myös hellä: Ida Tallqvist kertoo, että yksi avustajakoiran bravuureista on käsineiden tai sukkien riisuminen ihmiseltä. Koira ottaa varovasti kiinni asusteesta ja kiskoo sen pois raajan päältä.
–Sitten se vasta ottaa tukevammin kiinni, kun se on varma, että suussa on pelkkää kangasta, Tallqvist naurahtaa.
Lue koko juttu painetusta lehdestä
