Skip to main content

Asemaseudun uusi nousu

Jokunen viikko sitten eräältä juttukeikalta palatessani löysin itseni tekemästä mielenkiintoisen johtopäätöksen.

Aurinko valaisi ja lämmitti syksyistä iltapäivää ja johdatti minut ihailemaan erään eteläisen Salon asutuskeskittymän rakennuskantaa, joka näytti tässä kelissä parhaita puoliaan.

Ikkunasta katsellessani tajusin löytäneeni arkkitehtuuriltaan potentiaalisesti seudun hienoimman kylän. Eikä valinta kenties ole se, joka ensimmäisenä löytyy matkailusivujen ja sosiaalisen median kärjestä.

Alkuun on syytä mainita, että omia silmiäni hivelevät kaikkein eniten noin satavuotisjaksolta 1850–1950 peräisin olevat rakennukset. Etenkin sellaiset, jotka ovat pidetty kunnossa ja tuotu nykypäivään vanhaa henkeä säilyttäen.

Suurimpia suosikkejani ovat vanhat julkisrakennukset, jotka on muutettu asuinkäyttöön, kuten koulut tai tehtaat.
Omassa mielessäni onnistunein esimerkki tästä löytyy Liedon puoleisesta osasta Littoisia, missä vanha verkatehdas on muutettu kerrostaloyhtiöksi hyvin onnistuneesti. Ehkä se kertoo tästä innostuksestani näitä rakennuksia kohtaan, että kyseessä ei edes ole ensimmäinen kerta, kun kirjoitan lehteen kolumnia tästä aiheesta.
Eteläisestä Salosta löytyy omaan makuuni sopivia arkkitehtuurin helmiä hienoista maalaistalosta vanhaan komeaan Perniön yhtenäiskoulun rakennukseen ja sen vieressä kohoavaan kirkkoon.

Toki tunnetuimmat ja laajemminkin medianäkyvyyttä saaneet esimerkit löytyvät ruukkikylien alueelta Teijon ja Mathildedalin ympäristöstä.
Enkä voi kieltää, etteivätkö ne ole kovinkin pittoreskeja varsinkin kesäaikaan. Mieleeni tulee sieltäkin heti pari rakennusta, joissa voisin varsin mielellään asustella, jos vaan mahdollisuus minulle suotaisiin.

Tästä huolimatta potentiaalisesti hienoin rakennuskanta eteläisestä Salosta löytyy Perniön asemanseudulta. Syy on sen monipuolisuudessa: seutu tuntuu yhtä aikaa maalaiselta ja kaupunkimaiselta.
Asemanseutu koostuu varsin monipuolisesta rakennuskannasta, johon kuuluu vanhoja puutaloja, kaksikerroksisia värikkäitä kivitaloja ja vanha kivijalkakaupparakennus. Tietenkään unohtamatta vanhaa asemarakennusta ja hienoja viljasiiloja.
Kun tähän vielä yhdistää mäkisen maaston tuomat korkeuserot, on kasassa sellainen kokoelma, josta saisi aikaan kaikkien kadehtiman asuinalueen.

Toki se vaatisi työtä. Osa rakennuksista on tyhjillään ja remontin tarpeessa, mutta sinänsä tiptop-kuntoa ei myöskään vaadita. Kulunut tuo omanlaistaan karismaa.
Voisin nähdä asemanseudun suosittuna ja eläväisenä asuinalueena. Uusi elo voisi tuoda myös palveluita takaisin.
Kun mielikuvituksen antaa lentää, sopisi sinne hyvinkin kauppoja, pubi ja kahviloita. Viljasiiloihin voisi kenties saada asuinrakennusta.
Kenties hyvä viinibaari johonkin ja elokuvateatteri vanhaan puutaloon. Hiihtohissin voisi asentaa kuljettamaan huonompijalkaisia jyrkän mäen päälle työväentalolle.
Niin ja läheiselle pellolle voisi rakentaa kiitoradan, johon lentokoneet toisivat turisteja ympäri maailman. Maailmanrauhankin voisi asemanseudulla hyvin saada aikaan.

Okei, ehkä saatoin tuossa ideoinnin loppupuolella päästää mielikuvitukseni liikaa laukalle. Halusin vain osoittaa, miten monipuolisia mahdollisuuksia pienikin kylä voi tarjota.
Suosittelenkin joskus kulkemaan asemanseudulla korkealentoiset lasit päässä ja mielikuvitusta mukana. En jaksa uskoa olevani ainoa, joka näkee kylässä potentiaalia.

Voitte muutkin liittyä tähän minun utopistiseen mielikuvitukseeni.

Nuutti Ruokangas

Jaa artikkeli: