Perniön asemalla palvelut ovat paremmat kuin kylissä monesti; on pikitie, koulu ja päiväkoti.
– On lapsiperheitäkin, vaikka tietysti kouluun tullaan nyt Tuohitusta asti, muistuttaa Veronika Eriksson.
Yhtä puuttuu: kyläyhdistys on käytännössä olemassa vain pöytälaatikossa. Eriksson on yhdistyksen puheenjohtaja.
Hän muistelee, että aktiivista toimintaa oli vielä pitkälle 2000-luvulle. Sitten kävi, kuten usein käy.
– Aktiivinen porukka väheni ja ikääntyi, Eriksson sanoo.
Hän olisi valmis nyt antamaan kyläyhdistyksen vetovastuun jollekin, jolla on tarmoa ja aikaa.
Erikssonin omat päivät täyttyvät työstä, perheestä ja kesällä ajan vie kahvila Opaliina.
– Ehkä tuon sen oman panokseni kylille sitä kautta, hän miettii.
Yksi syy yhdistyksen hiipumiseen voi olla se, että aseman palvelut eivät ole olleet juuri uhattuna; koulussa riittää lapsia, päiväkodissa samoin.
– Ehkä sitten nousisi sellainen yhteinen rintama, jos olisi joku yhteinen asia puolustettavana.
Koko juttu painetussa lehdessä
