Eteläisen Salon maisemia on sivuttu monesta vinkkelistä viime päivinä. Juuri tällä hetkellä ovat aluillaan matkamessut, joilla Perniötä ja Särkisaloa myydään osana saaristoa. Eilen lanseerattiin toukokuussa järjestettävä tapahtumapäivä, jossa puolestaan esittäytyvät Perniön länsireunan kolme ruukinkylää maisemineen – jotka siis matkamessuilla nekin ovat saaristo-osastolla esillä.
Lisäksi tapetilla on ollut Perniönjokilaakso, jota ajetaan valtakunnallisesti merkittävien maisemien listalle.
Esitys voi siinä mielessä hämmentää, että kyseessä lienee eräs kaikkein tutuimpia maisemia, mitä Perniöön tulee; kuten jo vuosisatojen ajan, alueen valtaväylä kulkee pitkin jokilaaksoa, eikä näiltä maisemilta näin oikein voi seudulla asuva välttyä.
Perniön ja Särkisalon rannikko- ja saaristomaisemat ovat matkailuelinkeinolle varsin tärkeitä, jopa koko Salon mittakaavassa. Oma kysymyksensä on, olisiko ikiaikainen ja varsin eheä jokilaakso mahdollista sekin kaupallistaa matkailumielessä. Tämän voinee tehdä, kuten arvomaisemassa pitää: maisema-arvoja pilaamatta.
Matkailuun ja jokilaaksoon liittyyy myös yksi maakunnan viikon teema, tunnin juna. Ratayhteys Turusta Helsinkiin kulkee pitkät pätkät juuri jokilaaksoa pitkin. Tunnin junaa ajetaan varmasti ennen muuta elinkeinoelämä edellä, mutta merkityksensä asialla voisi olla matkailunkin vinkkelistä; huvimatkalla olijallekaan tuskin on yhdentekevää, onko matka-aika tunnin tai kaksi.
Toisaalta tunnin junasta puhuminen tuntuu joskus utopialta, kun nykyinen rata- ja junakalusto eivät tahdo sallia tämän päivän aikatauluissakaan ajamista talvisella säällä. Sekä huvikseen että työkseen matkustavien etu on, että rata-asiaa pidetään esillä ja kehittämisen kohteena jo tästä syystä.
