Kesäkuun ensimmäisinä päivinä saapuu Perniöön 12 henkeä käsittävä ylioppilasryhmä. Tämän ryhmän jäsenet ovat suurimmaksi osaksi Turun Yliopiston Varsinaissuomalaisen Osakunnan jäseniä ja heidän tarkoituksenaan on koota vanhaa tietoutta, taruja ym., tutkia pitäjämme kasvistoa, hankkia kyläkeinun käyttöä kosekvaa aineistoa jne.
Osakuntalaitos Turun Yliopistossa on varsin nuori. Tänä keväänä tuli kuluneeksi vasta 2 v., kun 4 osuuskuntaa perustettiin ja näistä suurin on juuri Varsinaissuomalainen Osakunta. Osakunnan sijainti keskellä kotimaakuntaa aiheuttaa toiminnalle haittaakin, mutta suo samalla monia mahdollisuuksia lähemmän yhteydenpitoon opiskelijoiden kotipitäjien kanssa. Niinpä katsottiin osakunnan erääksi tärkeäksi tehtäväksi juuri kotiseutuhengen vaaliminen opiskelijoissa. Kotiseutututkimustyö on mitä parhain tapa tällaiseen. Sen avulla voidaan lähemmin tutustua kansaan ja maaseudun elämään ja samalla koota arvokkaita tietoja niin pitäjän kun opiskelijoidenkin kannalta.
Perniö ei ole ensimmäinen kohde, joten kokemusta on etukäteen. Viime kesänä suoritettiin tutkimusretki Pöytyälle, joka kooltaan on pienempi Perniötä. Siellä saatuja kokemuksia hyväksikäyttäen on tämä retki nyt suunniteltu. Pöytyän tutkimustulokset tulevat julkisuuteen piakkoin ilmestyvässä ”Turun Ylioppilas VI” nimisessä julkaisussa ja samanlainen yhteisjulkaisu on tarkoitus tehdä tämänkin kesän tuloksista Perniössä.
Ryhmä, joka Perniöön saapuu käsittää eri alojen opiskelijoita. Ne tutkivat vanhojen ryhmäkylien sijaintia, , keräävät paikkojen nimistöä, taruja, jotka liittyvät kallioihin, lähteisiin jne. valokuvaavat pitäjän julkisia rakennuksia ja luonnonkauniita paikkoja, tutkivat kasvistoa ym.
Mikäli pitäjäläisten muistoissa on jotakin edellä mainittuihin liittyvää tai muuta pitäjän historian kannalta arvokasta tietoa, olisi toivottavaa, että jokainen auliisti ottaisi yhteyden näihin tutkijoihin. On tärkeätä, että moni häviämässä oleva taru saataisiin kirjoitetuksi muistiin ja samalla kootuksi museoon esineitä, joilla ei enää käyttötavarana ole arvoa, mutta museoesineinä olisivat muistuttamassa vanhasta talouskulttuuristamme.
Jos siis lähiviikkoina tapaatte siellä täällä lähistöllänne tutkivannäköisiä, outoja henkilöitä, älkää pelästykö – he ovat vain vaatimattomia ylioppilaita, jotka puuhaavaat pitäjässämme kotiseutututkimuksen parissa.